MITEN SUOMI ON VARAUTUNUT ÖLJYONNETTOMUUTEEN SUOMENLAHDELLA: Varautumisjärjestelmän muotoutuminen, nykytila ja haasteet
ANTRAIGUE, SOPHIE (2008)
2008
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-10-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19387
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19387
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee Suomenlahden kansallista öljyonnettomuuksien varautumisjärjestelmää. Järjestelmä on jaettu meriturvallisuuteen ja öljyonnettomuuksien jälkitorjuntaan. Tutkielmassa kuvataan meriturvallisuuden ja ympäristöriskien käsitteitä sekä keskeiset öljyonnettomuudet, jotka ovat vaikuttaneet järjestelmän muotoutumiseen. Lisäksi tutkielma esittelee Suomenlahden vallitsevan varautumisjärjestelmän sekä sen haasteet kehittämisehdotuksineen. Tutkielman aineisto koostuu aiheeseen liittyvästä teoreettisesta ja esiteltyjä tapauksia kuvaavasta kirjallisuudesta, sekä kymmenestä haastattelusta. Lisäksi aineistona on käytetty internet -lähteitä ja seminaariesityksiä.
Tutkielman mukaan öljyonnettomuuksien varautumisjärjestelmää haittaavat eniten sosiologiset ongelmat. Meriturvallisuuden kehittymistä estää virheellinen näkemys, jonka mukaan tapahtuneiden merionnettomuuksien yleisin aiheuttaja on inhimillinen tekijä. Tällainen lähestymistapa rajoittaa mahdollisuutta löytää vaihtoehtoisia onnettomuusselityksiä ja luoda niihin ratkaisuja. Olisi syytä määritellä perustavanlaatuisempia, koko merisysteeminlaajuisia tekijöitä, jotka vaikuttavat inhimillisten toimijoiden toimintakykyyn. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa taloudelliset paineet ja kiire. Nämä tekijät eivät ole yksittäisen toimijan hallittavissa, vaan ne muodostuvat vahvempien toimijoiden, kuten varustamoteollisuuden, toimesta. Merisysteemin sisällä ei myöskään ole olemassa vahvaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken meriturvallisuuden systemaattiseksi parantamiseksi.
Öljyonnettomuuksien jälkitorjunnan kehityksen vakavin haaste on tutkielman mukaan ennakoimattomuus. Suomenlahden jälkitorjuntakapasiteetin voidaan havaita olleen aina tarvetta heikompi, suureksi osin taloudellisista syistä. Jälkitorjunnallinen kehittäminen nähdään tuottamattomana koska vakavia öljyonnettomuuksia ei ole tapahtunut 1980 -luvun jälkeen. Ennakoiva varautuminen henkilö- ja varusteresurssillisesti on kuitenkin aiheellista, sillä potentiaalisen öljyonnettomuuden jo tapahduttua, jälkitorjunnallinen kehittäminen on tehotonta.
Varautumisjärjestelmää kehitettäessä olisi syytä kiinnittää meriturvallisuuden osalta laajemmin huomiota koko merisysteemin osiin ja systeemin sisäiseen yhteistyöhön sekä jälkitorjuntaan liittyen ennakoivaan asenteeseen.
Tutkielman mukaan öljyonnettomuuksien varautumisjärjestelmää haittaavat eniten sosiologiset ongelmat. Meriturvallisuuden kehittymistä estää virheellinen näkemys, jonka mukaan tapahtuneiden merionnettomuuksien yleisin aiheuttaja on inhimillinen tekijä. Tällainen lähestymistapa rajoittaa mahdollisuutta löytää vaihtoehtoisia onnettomuusselityksiä ja luoda niihin ratkaisuja. Olisi syytä määritellä perustavanlaatuisempia, koko merisysteeminlaajuisia tekijöitä, jotka vaikuttavat inhimillisten toimijoiden toimintakykyyn. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa taloudelliset paineet ja kiire. Nämä tekijät eivät ole yksittäisen toimijan hallittavissa, vaan ne muodostuvat vahvempien toimijoiden, kuten varustamoteollisuuden, toimesta. Merisysteemin sisällä ei myöskään ole olemassa vahvaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken meriturvallisuuden systemaattiseksi parantamiseksi.
Öljyonnettomuuksien jälkitorjunnan kehityksen vakavin haaste on tutkielman mukaan ennakoimattomuus. Suomenlahden jälkitorjuntakapasiteetin voidaan havaita olleen aina tarvetta heikompi, suureksi osin taloudellisista syistä. Jälkitorjunnallinen kehittäminen nähdään tuottamattomana koska vakavia öljyonnettomuuksia ei ole tapahtunut 1980 -luvun jälkeen. Ennakoiva varautuminen henkilö- ja varusteresurssillisesti on kuitenkin aiheellista, sillä potentiaalisen öljyonnettomuuden jo tapahduttua, jälkitorjunnallinen kehittäminen on tehotonta.
Varautumisjärjestelmää kehitettäessä olisi syytä kiinnittää meriturvallisuuden osalta laajemmin huomiota koko merisysteemin osiin ja systeemin sisäiseen yhteistyöhön sekä jälkitorjuntaan liittyen ennakoivaan asenteeseen.