Risky Claims and Off-colour Truths. - The Distribution and Role of Hedges in Popular Science Articles on Genetic Engineering
LAHTI, MAIJA (2008)
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-07-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19292
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19292
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää pehmentimien (eng. hedges) laatua ja roolia populaarilehdistön (Time 1985-2001)tieteellisissä artikkeleissa, jotka kuvailevat geenitekniikan saavutuksia suurelle yleisölle. Vaikka pehmentimiä on tutkittu melko laajalti tieteellistä kieltä käsittelevissä tutkimuksissa, niiden roolista yhtenä populaarilehdistön viestinnällisistä käytänteistä ei ole otettu samassa määrin selvää. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää pehmentimien määrä, laatu ja niiden rooli populaarilehdistön kirjoittajien/toimittajien viestinnällisessä toiminnassa.
Pehmentimiä käytetään yleensä ilmentämään epävarmuutta esitetyn tiedon totuusarvosta ja perusteista (episteeminen), mutta niiden käyttö voidaan nähdä myös retorisena keinona ja keskinäisen viestinnän strategiana (interpersonal strategy). Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, missä määrin pehmentiä on käytetty tiedon luotettavuuden arvioimiseen, ilmaisemaan kirjoittajan suhdetta tietoon tai sen tunnearvoon (affect) ja lukijakuntaan, eli miten tekstien kieli pehmentimien avulla muokataan erilaisille lukijoille sopivaksi. Kontekstilla
Päinvastoin kuin tieteeellisissä artikkeleissa, väitteen totuusarvon arviointi ei ole välttämättä laajalle lukijakunnalle merkittävä asia, vaan tarvitaan jotain muuta suostuttelemaan lukijat tutustumaan tekstiin. Tästä syystä tutkimuksella on myös tarkoitus ottaa selvää, missä määrin pehmentimien käyttö tutkituissa populaarilehdistön artikkeleissa on viestinnällistä toimintaa, jossa pyritään muuttamaan vastapuolen suhtautumistapaa vedoten monenkirjavan yleisön asenteisiin ja tunteisiin.
Tekstien lähilukemisen jälkeen tunnistetut pehmentimet luokiteltiin seitsemään luokkaan (modaaliset apuverbit, adverbit, verbit, adjektiivit, substantiivit, likiarvot (apptoximation) ja sitaatit (attribution). Tiedon alkuperän ilmaiseminen tekstissä(attribution) otettiin mukaan tutkimukseen, koska sen voidaan ajatella vaikuttavan tekstin viestinnälliseen sisältöön samalla tavalla kuin pehmentimien. Tiedon lähteen valinta vaikuttaa sen totuusarvoon ja kielellinen ilmaisu tiedon julkaisussa viestii kirjoittajan omasta suhteesta tähän muualta tuotuun tietoon. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää onko pehmentimien määrässä ja laadussa tapahtunut muutosta tutkitulla aikavälillä. Vertailua varten tutkimusaineisto on jaettu neljään osaan julkaisuajankohdan mukaan, siten, että kukin aikakausi käsittää artikkeleita viiden vuoden ajalta.
Pehmentimien määrä aineistossa lisääntyi huomattavasti tutkitulla aikavälillä. Ensimmäisessä aikajaksossa pehmentimiä löytyi noin neljäkymmentä tuhatta sanaa kohti (40.99 ) ja viimeisessä jaksossa melkein kuusikymmentä (58.44). Eniten lisääntyi modaalisten apuverbien ja likiarvojen käyttö. Grabe ja Kaplan (1997) ovat selvittäneet genrejen välisiä eroja pehmentimien käytössä. Kun verrattiin heidän tuloksiaan tämän tutkimuksen tuloksiin, selvisi, että ensimmäinen kauden (85-89) pehmentimien määrä vastasi niiden määrää popularisoiduissa tiedeartikkeleissa G&K:n tutkimuksessa , kun taas viimeisen jakson määrä vastasi niiden määrää pääkirjoituksissa G&K:n tutkimuksessa. Tiedottamisesta olisi tämän mukaan tullut kannanottoa, eli mielipiteen ilmaisua. Pehmentimien kokonaismäärän lisääntyessä myös niiden vuorovaikutus tuntui lisääntyvän ja yhä useampi pehmennin tuntui ottavan kantaa tiedon totuusarvon sijasta sen tunnearvoon.
Pehmentimiä käytetään yleensä ilmentämään epävarmuutta esitetyn tiedon totuusarvosta ja perusteista (episteeminen), mutta niiden käyttö voidaan nähdä myös retorisena keinona ja keskinäisen viestinnän strategiana (interpersonal strategy). Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, missä määrin pehmentiä on käytetty tiedon luotettavuuden arvioimiseen, ilmaisemaan kirjoittajan suhdetta tietoon tai sen tunnearvoon (affect) ja lukijakuntaan, eli miten tekstien kieli pehmentimien avulla muokataan erilaisille lukijoille sopivaksi. Kontekstilla
Päinvastoin kuin tieteeellisissä artikkeleissa, väitteen totuusarvon arviointi ei ole välttämättä laajalle lukijakunnalle merkittävä asia, vaan tarvitaan jotain muuta suostuttelemaan lukijat tutustumaan tekstiin. Tästä syystä tutkimuksella on myös tarkoitus ottaa selvää, missä määrin pehmentimien käyttö tutkituissa populaarilehdistön artikkeleissa on viestinnällistä toimintaa, jossa pyritään muuttamaan vastapuolen suhtautumistapaa vedoten monenkirjavan yleisön asenteisiin ja tunteisiin.
Tekstien lähilukemisen jälkeen tunnistetut pehmentimet luokiteltiin seitsemään luokkaan (modaaliset apuverbit, adverbit, verbit, adjektiivit, substantiivit, likiarvot (apptoximation) ja sitaatit (attribution). Tiedon alkuperän ilmaiseminen tekstissä(attribution) otettiin mukaan tutkimukseen, koska sen voidaan ajatella vaikuttavan tekstin viestinnälliseen sisältöön samalla tavalla kuin pehmentimien. Tiedon lähteen valinta vaikuttaa sen totuusarvoon ja kielellinen ilmaisu tiedon julkaisussa viestii kirjoittajan omasta suhteesta tähän muualta tuotuun tietoon. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää onko pehmentimien määrässä ja laadussa tapahtunut muutosta tutkitulla aikavälillä. Vertailua varten tutkimusaineisto on jaettu neljään osaan julkaisuajankohdan mukaan, siten, että kukin aikakausi käsittää artikkeleita viiden vuoden ajalta.
Pehmentimien määrä aineistossa lisääntyi huomattavasti tutkitulla aikavälillä. Ensimmäisessä aikajaksossa pehmentimiä löytyi noin neljäkymmentä tuhatta sanaa kohti (40.99 ) ja viimeisessä jaksossa melkein kuusikymmentä (58.44). Eniten lisääntyi modaalisten apuverbien ja likiarvojen käyttö. Grabe ja Kaplan (1997) ovat selvittäneet genrejen välisiä eroja pehmentimien käytössä. Kun verrattiin heidän tuloksiaan tämän tutkimuksen tuloksiin, selvisi, että ensimmäinen kauden (85-89) pehmentimien määrä vastasi niiden määrää popularisoiduissa tiedeartikkeleissa G&K:n tutkimuksessa , kun taas viimeisen jakson määrä vastasi niiden määrää pääkirjoituksissa G&K:n tutkimuksessa. Tiedottamisesta olisi tämän mukaan tullut kannanottoa, eli mielipiteen ilmaisua. Pehmentimien kokonaismäärän lisääntyessä myös niiden vuorovaikutus tuntui lisääntyvän ja yhä useampi pehmennin tuntui ottavan kantaa tiedon totuusarvon sijasta sen tunnearvoon.