Ura-ajattelun muutos. Työelämän kehittämishankkeen yhteydet uramotivaatioon
NYKÄNEN, MIKKO (2008)
2008
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19190
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19190
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään työelämän urahallintavastuun uudelleen jakautumista. Taustan
ilmiölle luovat työelämän kehittyminen ja tähän pohjautuva ns. ”uusi” ura-ajattelu.
Teoreettisessa osassa pyritään rakentamaan ymmärrystä uuden ura-ajattelun luonteesta
tutkimuskirjallisuuteen nojaten. Apuna ymmärryksen rakentamisessa käytetään keskeisiä
uutta ura-ajattelua luonnehtivia käsitteellis-teoreettisia näkökulmia. Tutkielmassa ollaan
kiinnostuneita työuriin ja urahallintaan liittyvästä ”muutospuheesta” itsessään ja
toisaalta sen mahdollisesta konkretisoitumisesta käytännön työelämässä. Empiirisessä
osassa tarkastellaan työelämän kehittämishanketta, jonka nähdään peilaavan uuden ura-ajattelun lähtökohtia ja nykytyöelämän urahallintatrendejä käytännön tasolla. Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian hallinnoiman ja Euroopan sosiaalirahaston osittain rahoittaman Oppimisen laajakaista -kehittämishankkeen yhteydessä on järjestetty työelämän valmennusohjelma, jossa on kyse uraohjauksella vahvistetusta urahallintainterventiosta.
Uuden ura-ajattelun mukaan työurat ovat nykyaikana voimakkaammin sidoksissa
työmarkkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin laajasti ottaen, kuin tiettyyn työorganisaatioon,ammattikuntaan tai stabiiliin työkuvaan. Työorganisaatioita ei siis nähdä enää yhtä keskeisinä tapahtumapaikkoina ja rajoittavina tekijöinä ihmisten työurille kuin aikaisemmin. ”Muutospuheen” valossa työelämän urakonteksti ilmenee pikemminkin
hajanaisena ja kaoottisena, jolloin ihmisten tulee usein itse luoda sisäinen mielekkyys omaan työuraansa. Uraympäristöjen muutoksesta johtuen urat näyttäytyvät usein hallintaa vaativina yksilöllisinä projekteina, joita luonnehtii jatkuva katkonaisuus. Urakontekstin
toimintalogiikan muutos voi vaatia ihmisiltä enemmän oman työ- ja uratilanteen itsenäistä
reflektointia. Työuriin liittyvien päätöksentekoprosessien lisääntyminen korostaa työelämän urahallinnan merkitystä. Muutokset konkretisoituvat mm. painotuksiltaan individualististen urahallintainterventioiden yleistymisenä ja työelämän uraohjaustarpeen kasvuna. Ammatillinen itsetuntemus ja uramotivaatio nousevat siis keskeisempään asemaan
työelämässä pärjäämisen kannalta.
Tutkielman empiirisessä osassa tarkastellaan Palmenian valmennusohjelman koettuja
vaikutuksia Londonin uramotivaatioteorian näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan ura-ajattelun muutoksen ja psykologisen työsopimuksen nykymuodon valossa sitä miten
valmennusohjelman eri osapuolet ymmärsivät työelämän urahallintavastuun jakautumisen.
Empiiristä tarkastelua varten haastateltiin uraohjaajaa (n=1), valmennusohjelmaan
osallistuneita työntekijöitä (n=3) sekä näiden esimiehiä (n=3). Analyysimenetelminä
käytettiin sekä teorialähtöistä että teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tehtyjen
teemahaastattelujen valossa valmennusohjelmalla koettiin olevan vaikutuksia henkilöiden
uramotivaatioon ammatillisen itsetuntemuksen- ja itseluottamuksen vahvistumisen muodossa.
ilmiölle luovat työelämän kehittyminen ja tähän pohjautuva ns. ”uusi” ura-ajattelu.
Teoreettisessa osassa pyritään rakentamaan ymmärrystä uuden ura-ajattelun luonteesta
tutkimuskirjallisuuteen nojaten. Apuna ymmärryksen rakentamisessa käytetään keskeisiä
uutta ura-ajattelua luonnehtivia käsitteellis-teoreettisia näkökulmia. Tutkielmassa ollaan
kiinnostuneita työuriin ja urahallintaan liittyvästä ”muutospuheesta” itsessään ja
toisaalta sen mahdollisesta konkretisoitumisesta käytännön työelämässä. Empiirisessä
osassa tarkastellaan työelämän kehittämishanketta, jonka nähdään peilaavan uuden ura-ajattelun lähtökohtia ja nykytyöelämän urahallintatrendejä käytännön tasolla. Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian hallinnoiman ja Euroopan sosiaalirahaston osittain rahoittaman Oppimisen laajakaista -kehittämishankkeen yhteydessä on järjestetty työelämän valmennusohjelma, jossa on kyse uraohjauksella vahvistetusta urahallintainterventiosta.
Uuden ura-ajattelun mukaan työurat ovat nykyaikana voimakkaammin sidoksissa
työmarkkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin laajasti ottaen, kuin tiettyyn työorganisaatioon,ammattikuntaan tai stabiiliin työkuvaan. Työorganisaatioita ei siis nähdä enää yhtä keskeisinä tapahtumapaikkoina ja rajoittavina tekijöinä ihmisten työurille kuin aikaisemmin. ”Muutospuheen” valossa työelämän urakonteksti ilmenee pikemminkin
hajanaisena ja kaoottisena, jolloin ihmisten tulee usein itse luoda sisäinen mielekkyys omaan työuraansa. Uraympäristöjen muutoksesta johtuen urat näyttäytyvät usein hallintaa vaativina yksilöllisinä projekteina, joita luonnehtii jatkuva katkonaisuus. Urakontekstin
toimintalogiikan muutos voi vaatia ihmisiltä enemmän oman työ- ja uratilanteen itsenäistä
reflektointia. Työuriin liittyvien päätöksentekoprosessien lisääntyminen korostaa työelämän urahallinnan merkitystä. Muutokset konkretisoituvat mm. painotuksiltaan individualististen urahallintainterventioiden yleistymisenä ja työelämän uraohjaustarpeen kasvuna. Ammatillinen itsetuntemus ja uramotivaatio nousevat siis keskeisempään asemaan
työelämässä pärjäämisen kannalta.
Tutkielman empiirisessä osassa tarkastellaan Palmenian valmennusohjelman koettuja
vaikutuksia Londonin uramotivaatioteorian näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan ura-ajattelun muutoksen ja psykologisen työsopimuksen nykymuodon valossa sitä miten
valmennusohjelman eri osapuolet ymmärsivät työelämän urahallintavastuun jakautumisen.
Empiiristä tarkastelua varten haastateltiin uraohjaajaa (n=1), valmennusohjelmaan
osallistuneita työntekijöitä (n=3) sekä näiden esimiehiä (n=3). Analyysimenetelminä
käytettiin sekä teorialähtöistä että teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tehtyjen
teemahaastattelujen valossa valmennusohjelmalla koettiin olevan vaikutuksia henkilöiden
uramotivaatioon ammatillisen itsetuntemuksen- ja itseluottamuksen vahvistumisen muodossa.