Wiedervereinigung – Konsequenzen im Alltag
MARTIKAINEN, HEIDI (2008)
MARTIKAINEN, HEIDI
2008
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19182
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19182
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee Saksojen yhdistymistä vuonna 1990 ja sen seurauksia arjessa tavallisten ihmisten kokemana. Vaikka Saksojen yhdistymisestä on kulunut jo pian 18 vuotta, aiheuttaa aihe edelleen keskustelua, ja 40 vuotta kestäneen kahden Saksan vaiheen haavat eivät liene vielä täysin umpeutuneet. Puhutaankin, että osalla saksalaisista on vielä päänsisäinen näkymätön muuri, ts. muuri päässä –ongelma (”die Mauer im Kopf”), joka voi näkyä molemminpuolisina ennakkoluuloina entisten itä- ja länsisaksalaisten välillä (”Ossi-Wessi-Stereotypien”).
Tutkielmani teoreettinen osa on lähinnä historiallinen taustoitus, jonka tarkoituksena on tarkastella Länsi- ja Itä-Saksan olemassaolon aikaa pääpiirteittäin sekä yhteiskunnallisella tasolla että tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Tarkoituksenani on pohjustaa lukijaa ymmärtämään yhdistymiseen johtaneita tekijöitä sekä erityisesti tutkittavieni mielipiteitä ja kokemuksia arjesta yhdistymisen jälkeen. 1970-luvulta lähtien alkoivat puhaltaa uudet poliittiset tuulet, jotka vaikuttivat osaltaan vuosien 1989 ja 1990 tapahtumiin: Berliinin muurin murtumiseen sekä Saksojen yhdistymiseen. Taustalla oli mm. maailman politiikkaa, Gorbatshovin glasnost- ja perestroika-politiikkaa, taloudellisia tekijöitä, mielenosoituksia, rauhanliikkeitä ja vuoden 1989 rauhanomainen vallankumous entisessä DDR:ssä. Kappaleessa 3 käsittelen edellisen lisäksi Saksojen yhdistymisen seurauksia yleisimmin sekä koko Saksan kannalta keskittyen valittuihin arkielämän osa-alueisiin että valottaen erityisiä seurauksia Berliinissä. Määrittelen myös arkielämän käsitteen. Tekemäni jako arkielämän osa-alueisiin toistuu empiirisessä tutkimuksessani, jossa operationalisoin arjen käsittämään perhe-elämän, työelämän/opiskelijaelämän, vapaa-ajan, kommunikaation, kulutuksen ja elintason, mobiliteetin eli liikkuvuuden, kirkon ja integraation (yhtenäisyyden, yhteenkuuluvuuden).
Työni empiirisessä osassa tutkin kysely- ja teemahaastattelututkimuksella ihmisten kokemuksia ja havaintoja yhdistymisen seurauksista heidän arjessaan. Tein tutkimuksen kesällä 2007 17 vuotta yhdistymisen jälkeen. Tutkimukseni kohderyhmäksi valitsin 25–80-vuotiaat syntyperäiset saksalaiset, jotka olivat lähtöisin joko entisestä Itä- tai Länsi-Saksasta. Tarkoituksenani oli laadullisella tapaustutkimuksella selvittää, mitä yhdistymisen seurauksia tutkittavat olivat arjessaan havainneet ja olivatko he kokeneet yhdistymisen vaikutuksia vielä nyky-yhteiskunnassa. Sen lisäksi pyrin havainnoimaan, millä osa-alueilla tutkimukseen osallistuneiden vastaukset olivat samansuuntaisia ja millä alueilla ne erosivat toisistaan.
Tutkittavien vastauksista kävi ilmi, että he olivat kokeneet yhdistymisen seurauksia kaikissa luokittelemissani arjen osa-alueissa. Perhe-elämän, työelämän ja vapaa-ajan, kulutuksen ja elintason sekä mobiliteetin muutokset johtuivat heidän mukaan pääosin yhdistymisestä. Itäsaksalaiset tutkittavat olivat kokeneet länsisaksalaisia voimakkaammin muutoksia kulutuksen ja elintason suhteen, samoin he olivat havainneet enemmän muutoksia vapaa-ajan harrastuksissaan. Kommunikaatioon liittyen tutkittavat havaitsivat idän ja lännen välillä kieleen liittyviä eroja (murteilla puhuminen, eri nimityksiä eri asioille), jotka eivät olleet yhdistymisestä johtuvia. Nonverbaalisia eroja havainnoitiin vähemmän. Kirkon merkitys taas oli pysynyt tutkimukseen osallistuneiden mukaan muuttumattomana yhdistymisestä huolimatta. Tutkittavien integraatiota koskevista vastauksista nousi esille, että aihe herättää edelleen vilkasta keskustelua. Enemmistö entisistä itä- ja länsisaksalaisista tutkittavista oli pitänyt Saksojen yhdistymistä epätodennäköisenä asiana, ja he kokivat yhdistymisen johtuneen useasta tekijästä. Useimmat entisistä itäsaksalaisista ja vajaa puolet länsisaksalaisista tutkimukseen osallistuneista näki yhdistymisprosessin olevan vielä kesken, vaikka tuloksia oli jo saatu aikaan. Yhteenkuuluvuutta voisi tutkittavien mielestä kohentaa tasaamalla palkka- ja eläke-eroja sekä vähentämällä molemminpuolisia ennakkoluuloja (”Jammer-Ossi” – ”Besser-Wessi”). Suurin osa kaikista tutkittavista koki yhdistymisen parantaneen heidän elämäänsä erityisesti matkusteluun liittyen, vaikka jotkut olivat havainneet esimerkiksi työelämän ja ihmistenvälisten suhteiden huonontuneen.
Asiasanat: Saksan uusin historia, Saksojen yhdistymisen seuraukset, arkielämä
Tutkielmani teoreettinen osa on lähinnä historiallinen taustoitus, jonka tarkoituksena on tarkastella Länsi- ja Itä-Saksan olemassaolon aikaa pääpiirteittäin sekä yhteiskunnallisella tasolla että tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Tarkoituksenani on pohjustaa lukijaa ymmärtämään yhdistymiseen johtaneita tekijöitä sekä erityisesti tutkittavieni mielipiteitä ja kokemuksia arjesta yhdistymisen jälkeen. 1970-luvulta lähtien alkoivat puhaltaa uudet poliittiset tuulet, jotka vaikuttivat osaltaan vuosien 1989 ja 1990 tapahtumiin: Berliinin muurin murtumiseen sekä Saksojen yhdistymiseen. Taustalla oli mm. maailman politiikkaa, Gorbatshovin glasnost- ja perestroika-politiikkaa, taloudellisia tekijöitä, mielenosoituksia, rauhanliikkeitä ja vuoden 1989 rauhanomainen vallankumous entisessä DDR:ssä. Kappaleessa 3 käsittelen edellisen lisäksi Saksojen yhdistymisen seurauksia yleisimmin sekä koko Saksan kannalta keskittyen valittuihin arkielämän osa-alueisiin että valottaen erityisiä seurauksia Berliinissä. Määrittelen myös arkielämän käsitteen. Tekemäni jako arkielämän osa-alueisiin toistuu empiirisessä tutkimuksessani, jossa operationalisoin arjen käsittämään perhe-elämän, työelämän/opiskelijaelämän, vapaa-ajan, kommunikaation, kulutuksen ja elintason, mobiliteetin eli liikkuvuuden, kirkon ja integraation (yhtenäisyyden, yhteenkuuluvuuden).
Työni empiirisessä osassa tutkin kysely- ja teemahaastattelututkimuksella ihmisten kokemuksia ja havaintoja yhdistymisen seurauksista heidän arjessaan. Tein tutkimuksen kesällä 2007 17 vuotta yhdistymisen jälkeen. Tutkimukseni kohderyhmäksi valitsin 25–80-vuotiaat syntyperäiset saksalaiset, jotka olivat lähtöisin joko entisestä Itä- tai Länsi-Saksasta. Tarkoituksenani oli laadullisella tapaustutkimuksella selvittää, mitä yhdistymisen seurauksia tutkittavat olivat arjessaan havainneet ja olivatko he kokeneet yhdistymisen vaikutuksia vielä nyky-yhteiskunnassa. Sen lisäksi pyrin havainnoimaan, millä osa-alueilla tutkimukseen osallistuneiden vastaukset olivat samansuuntaisia ja millä alueilla ne erosivat toisistaan.
Tutkittavien vastauksista kävi ilmi, että he olivat kokeneet yhdistymisen seurauksia kaikissa luokittelemissani arjen osa-alueissa. Perhe-elämän, työelämän ja vapaa-ajan, kulutuksen ja elintason sekä mobiliteetin muutokset johtuivat heidän mukaan pääosin yhdistymisestä. Itäsaksalaiset tutkittavat olivat kokeneet länsisaksalaisia voimakkaammin muutoksia kulutuksen ja elintason suhteen, samoin he olivat havainneet enemmän muutoksia vapaa-ajan harrastuksissaan. Kommunikaatioon liittyen tutkittavat havaitsivat idän ja lännen välillä kieleen liittyviä eroja (murteilla puhuminen, eri nimityksiä eri asioille), jotka eivät olleet yhdistymisestä johtuvia. Nonverbaalisia eroja havainnoitiin vähemmän. Kirkon merkitys taas oli pysynyt tutkimukseen osallistuneiden mukaan muuttumattomana yhdistymisestä huolimatta. Tutkittavien integraatiota koskevista vastauksista nousi esille, että aihe herättää edelleen vilkasta keskustelua. Enemmistö entisistä itä- ja länsisaksalaisista tutkittavista oli pitänyt Saksojen yhdistymistä epätodennäköisenä asiana, ja he kokivat yhdistymisen johtuneen useasta tekijästä. Useimmat entisistä itäsaksalaisista ja vajaa puolet länsisaksalaisista tutkimukseen osallistuneista näki yhdistymisprosessin olevan vielä kesken, vaikka tuloksia oli jo saatu aikaan. Yhteenkuuluvuutta voisi tutkittavien mielestä kohentaa tasaamalla palkka- ja eläke-eroja sekä vähentämällä molemminpuolisia ennakkoluuloja (”Jammer-Ossi” – ”Besser-Wessi”). Suurin osa kaikista tutkittavista koki yhdistymisen parantaneen heidän elämäänsä erityisesti matkusteluun liittyen, vaikka jotkut olivat havainneet esimerkiksi työelämän ja ihmistenvälisten suhteiden huonontuneen.
Asiasanat: Saksan uusin historia, Saksojen yhdistymisen seuraukset, arkielämä