"Edistyköön, kasvakoon Hämeen museo kansanomaista tarkoitustaan silmälläpitäen!" - Hämeen museon perustaminen ja sen toiminta 1904–1952
TIRKKONEN, ERIK (2008)
TIRKKONEN, ERIK
2008
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19119
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19119
Tiivistelmä
SIVUAINELAUDATUR
Tutkimus käsittelee vuonna 1908 avatun Hämeen museon perustamisvaiheita ja museon toimintaa vuoteen 1952 saakka. Tampereelle sijoitettu museo vakiinnutti muutamassa vuosikymmenessä paikkansa Suomen johtavien maakuntamuseoiden joukossa iällisestä nuoruudestaan huolimatta. Museon syntyvaiheissa vuodesta 1904 alkaen merkittävä rooli oli Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnalla. Museon avauduttua Hämeen museon toiminta siirtyi Hämeen Museoseuran vastuulle.
Tutkimus jakaantuu kahteen kokonaisuuteen. Ensiksi luodaan kokonaiskuva Hämeen museon avaamista edeltäneistä perustamisvaiheista ja museon kokoelmien ja toiminnan perustan luomisesta. Toiseksi tutkimuksessa keskitytään avatun museon toiminnan kartoittamiseen ja siihen millainen rooli Hämeen museolla oli niin paikallisella, maakunnallisella kuin valtakunnallisella tasolla tutkimusajankohtana. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat miksi Hämeen museo sijoittui Tampereelle, miten museon kokoelmat kehittyivät sekä millaisin taloudellisin ja henkisin resurssein Hämeen museon toimintaa kehitettiin ja pidettiin yllä. Pääasiallisina lähteinä tutkimuksessa on käytetty Hämäläis-osakunnan pöytäkirjoja vuosilta 1904–1908, Hämeen museon painettuja toimintakertomuksia sekä museon laajaa arkistoa.
Hämeen museo perustettiin nimenomaan maakunnalliseksi museoksi, mutta käytännössä maakunnallisuus jäi nopeasti sivuun museon kokoelmien kartuttamisessa ja muussa toiminnassa. Tästä huolimatta Hämeen museo pysyi koko tutkimusajankohdan maakunnallisena hämäläisenä museona, vaikka Tampereen merkitys kokoelmakartunnassa, toiminnassa ja varsinkin vuoden 1952 uudessa näyttelyssä vahvistui huomattavasti museon alkuvuosikymmenistä.
Hämeen museon historiasta nousee esiin kaksi keskeistä vaikuttajaa. Museon syntyprosessissa korostuu Hämäläis-Osakunnan kuraattorin Julius Ailion (1872–1933) merkitys. Ailio ajoi osakunnassa läpi ajatuksen hämäläisen maakuntamuseon perustamisesta, ja hän johti museon varojen hankintaa, kokoelmien keruuta ja ensimmäisen näyttelyn kokoamista. Julius Ailiolle museohankkeessa oli kyse ihannemuseon rakentamisessa, joka toteutti hänen aatteellisia ja sivistyksellisiä tavoitteitaan. Museon avauduttua keskeinen toimijan rooli siirtyy museon ensimmäiselle museonhoitajalle, taiteilija Gabriel Engbergille (1872–1953). Engberg määritteli pitkälti Hämeen museon kokoelmien kartunnan ja toiminnan painotuksen 1940-luvun lopulle saakka.
Hämeen museon ja museoseuran toiminta oli vilkasta maailmansotien välisenä aikana. Näyttelyllisesti Hämeen museo kuitenkin jämähti paikoilleen. Ailion ja Engbergin vuonna 1908 avattu moderni näyttely muuttui vähitellen vanhanaikaiseksi ja ajan näyttelysuuntauksista auttamattomasti jälkeen jääneeksi. Vasta 1950-luvun taitteessa vanhaa näyttelyä ja museon toimintatapoja ryhdyttiin uudistamaan uuden museosukupolven voimin. Täysin uudistettu Hämeen museo avattiin yleisölle vuonna 1952.
Asiasanat: museot, maakuntamuseot, museoesineet, Tampere, Häme, osakunnat, Hämeen museo
Tutkimus käsittelee vuonna 1908 avatun Hämeen museon perustamisvaiheita ja museon toimintaa vuoteen 1952 saakka. Tampereelle sijoitettu museo vakiinnutti muutamassa vuosikymmenessä paikkansa Suomen johtavien maakuntamuseoiden joukossa iällisestä nuoruudestaan huolimatta. Museon syntyvaiheissa vuodesta 1904 alkaen merkittävä rooli oli Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnalla. Museon avauduttua Hämeen museon toiminta siirtyi Hämeen Museoseuran vastuulle.
Tutkimus jakaantuu kahteen kokonaisuuteen. Ensiksi luodaan kokonaiskuva Hämeen museon avaamista edeltäneistä perustamisvaiheista ja museon kokoelmien ja toiminnan perustan luomisesta. Toiseksi tutkimuksessa keskitytään avatun museon toiminnan kartoittamiseen ja siihen millainen rooli Hämeen museolla oli niin paikallisella, maakunnallisella kuin valtakunnallisella tasolla tutkimusajankohtana. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat miksi Hämeen museo sijoittui Tampereelle, miten museon kokoelmat kehittyivät sekä millaisin taloudellisin ja henkisin resurssein Hämeen museon toimintaa kehitettiin ja pidettiin yllä. Pääasiallisina lähteinä tutkimuksessa on käytetty Hämäläis-osakunnan pöytäkirjoja vuosilta 1904–1908, Hämeen museon painettuja toimintakertomuksia sekä museon laajaa arkistoa.
Hämeen museo perustettiin nimenomaan maakunnalliseksi museoksi, mutta käytännössä maakunnallisuus jäi nopeasti sivuun museon kokoelmien kartuttamisessa ja muussa toiminnassa. Tästä huolimatta Hämeen museo pysyi koko tutkimusajankohdan maakunnallisena hämäläisenä museona, vaikka Tampereen merkitys kokoelmakartunnassa, toiminnassa ja varsinkin vuoden 1952 uudessa näyttelyssä vahvistui huomattavasti museon alkuvuosikymmenistä.
Hämeen museon historiasta nousee esiin kaksi keskeistä vaikuttajaa. Museon syntyprosessissa korostuu Hämäläis-Osakunnan kuraattorin Julius Ailion (1872–1933) merkitys. Ailio ajoi osakunnassa läpi ajatuksen hämäläisen maakuntamuseon perustamisesta, ja hän johti museon varojen hankintaa, kokoelmien keruuta ja ensimmäisen näyttelyn kokoamista. Julius Ailiolle museohankkeessa oli kyse ihannemuseon rakentamisessa, joka toteutti hänen aatteellisia ja sivistyksellisiä tavoitteitaan. Museon avauduttua keskeinen toimijan rooli siirtyy museon ensimmäiselle museonhoitajalle, taiteilija Gabriel Engbergille (1872–1953). Engberg määritteli pitkälti Hämeen museon kokoelmien kartunnan ja toiminnan painotuksen 1940-luvun lopulle saakka.
Hämeen museon ja museoseuran toiminta oli vilkasta maailmansotien välisenä aikana. Näyttelyllisesti Hämeen museo kuitenkin jämähti paikoilleen. Ailion ja Engbergin vuonna 1908 avattu moderni näyttely muuttui vähitellen vanhanaikaiseksi ja ajan näyttelysuuntauksista auttamattomasti jälkeen jääneeksi. Vasta 1950-luvun taitteessa vanhaa näyttelyä ja museon toimintatapoja ryhdyttiin uudistamaan uuden museosukupolven voimin. Täysin uudistettu Hämeen museo avattiin yleisölle vuonna 1952.
Asiasanat: museot, maakuntamuseot, museoesineet, Tampere, Häme, osakunnat, Hämeen museo