Luonnon(tilan) ennallistamisen dilemma – mitä käytännöt voivat opettaa
SUHONEN, KATRI (2008)
2008
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19115
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19115
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee ennallistamista luonnonsuojelun käytäntönä. Vaikka luonnontieteellistä tutkimusta ennallistamisesta, sen käytännöistä ja vaikuttavuudesta on Suomessa toteutettu jo vuosikymmen, yhteiskunnallista ennallistamistutkimusta ei juurikaan ole julkaistu. Tavoitteenani onkin ymmärtää, miksi luonnonsuojelualueita tulisi ennallistaa ja mihin ennallistamisella pyritään luonnonsuojelussa.
Tutkimuskysymyksiä taustoittavat työssäni katsaus luonnonsuojelun ja metsävarojen käytön historiaan Suomessa autonomian ajasta nykypäivään. Teoreettisella tasolla olen pyrkinyt ymmärtämään sitä ideologista monimuotoisuutta, mitä luonnonsuojelu nyky-yhteiskunnassa heijastaa. Tukenani on ollut myös ekologista kirjallisuutta, jonka avulla olen pyrkinyt ymmärtämään ennallistamisen luonnontieteellistä taustaa.
Aineistoni on kahtalainen. Työni tarkastelee ennallistamisen tavoitteita ympäristöhallinnon ennallistamisjulkaisujen valossa. Metodina on ollut aineiston lähiluku. Haastattelemalla ennallistamista toteuttavia toimijoita maastokohteilla (viisi teemahaastattelua) olen pyrkinyt lähestymään ennallistamista konkreettisten käytäntöjen kautta. Tavoitteena on selventää, miten ennallistamisen käytännöt vastaavat tavoitteiden asettelua.
Tutkielmani valossa ennallistamisen tavoiteasettelu nojautuu yhä vahvasti luonnontilaisuuden normiin. Näin tavoitteet heijastelevat hengeltään osin vielä vanhaa, vuoden 1923 luonnonsuojelulakia. Tavoitteiden asettelussa olisi tarpeen nostaa näkyvämmin esiin monimuotoisuutta korostava lähestymistapa. Lisäksi tarkastelua tulisi siirtää luonnon rakenteista luonnon prosesseihin.
Käytännöt haastavat kirjaukset, tuottavat niille paikkasidonnaisia, pienipiirteisiä tulkintoja. Ennallistamistilanne jättääkin ennallistajalle melko paljon liikkumisvaraa käytäntöjen suhteen, mikä pehmentää normatiivista tavoitteidenasettelua. Vaikka ennallistamisessa korostuvat ekologiset lähtökohdat, sillä on aineistoni valossa myös vahvasti yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Luonnonsuojelun ideologista taustaa vasten tarkasteluna ennallistaminen on paradoksaalista toimintaa. Sen suhde aikaan, tilaan ja ihmisen toimijuuteen on ongelmallinen. Ennallistaminen mielekkyyden varmistamiseksi tulisi toiminnalle asettaa reunaehtoja. Ennallistaminen myös haastaa perinteiset näkemykset luonnonsuojelusta.
Asiasanat: ennallistaminen, luonnonsuojelu, luonnontila, ympäristöpolitiikka
Tutkimuskysymyksiä taustoittavat työssäni katsaus luonnonsuojelun ja metsävarojen käytön historiaan Suomessa autonomian ajasta nykypäivään. Teoreettisella tasolla olen pyrkinyt ymmärtämään sitä ideologista monimuotoisuutta, mitä luonnonsuojelu nyky-yhteiskunnassa heijastaa. Tukenani on ollut myös ekologista kirjallisuutta, jonka avulla olen pyrkinyt ymmärtämään ennallistamisen luonnontieteellistä taustaa.
Aineistoni on kahtalainen. Työni tarkastelee ennallistamisen tavoitteita ympäristöhallinnon ennallistamisjulkaisujen valossa. Metodina on ollut aineiston lähiluku. Haastattelemalla ennallistamista toteuttavia toimijoita maastokohteilla (viisi teemahaastattelua) olen pyrkinyt lähestymään ennallistamista konkreettisten käytäntöjen kautta. Tavoitteena on selventää, miten ennallistamisen käytännöt vastaavat tavoitteiden asettelua.
Tutkielmani valossa ennallistamisen tavoiteasettelu nojautuu yhä vahvasti luonnontilaisuuden normiin. Näin tavoitteet heijastelevat hengeltään osin vielä vanhaa, vuoden 1923 luonnonsuojelulakia. Tavoitteiden asettelussa olisi tarpeen nostaa näkyvämmin esiin monimuotoisuutta korostava lähestymistapa. Lisäksi tarkastelua tulisi siirtää luonnon rakenteista luonnon prosesseihin.
Käytännöt haastavat kirjaukset, tuottavat niille paikkasidonnaisia, pienipiirteisiä tulkintoja. Ennallistamistilanne jättääkin ennallistajalle melko paljon liikkumisvaraa käytäntöjen suhteen, mikä pehmentää normatiivista tavoitteidenasettelua. Vaikka ennallistamisessa korostuvat ekologiset lähtökohdat, sillä on aineistoni valossa myös vahvasti yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Luonnonsuojelun ideologista taustaa vasten tarkasteluna ennallistaminen on paradoksaalista toimintaa. Sen suhde aikaan, tilaan ja ihmisen toimijuuteen on ongelmallinen. Ennallistaminen mielekkyyden varmistamiseksi tulisi toiminnalle asettaa reunaehtoja. Ennallistaminen myös haastaa perinteiset näkemykset luonnonsuojelusta.
Asiasanat: ennallistaminen, luonnonsuojelu, luonnontila, ympäristöpolitiikka