Mieslähihoitajien kokemukset vanhustyöstä

Abstract

Sosiaali- ja terveysalaa on perinteisesti pidetty hyvin naisvaltaisena. Nykyisin hoitotyössä toimii mieshoitajia noin 8 %, joiden määrän arvellaan kasvavan lähitulevaisuudessa. Mieshoitajiin liittyviä kotimaisia tutkimuksia on vähän. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata mieslähihoitajien kokemuksia vanhusten laitoshoidossa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, millaisena mieslähihoitajat kokevat vanhustyön.

Tutkimusaineisto kerättiin Tampereen kaupungin vanhainkodista. Tutkimukseen osallistui 8 mieslähihoitajaa eri yksiköistä ja jokaista haastateltiin kerran. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksen aineisto analysoitiin induktiivisen sisällön analyysillä.

Yhdistäviksi kategorioiksi muodostuivat mieslähihoitajien hakeutuminen vanhustyöhön, mieslähihoitajan edellytykset vanhustyössä ja vanhustyön merkitys mieslähihoitajille. Tutkimustulosten mukaan mieslähihoitajat kokevat vanhustyön mielenkiintoisena ja haasteellisena alana. Alalle hakeutuminen tapahtuu tietoisena ja harkittuna valintana, jossa korostuu mieslähihoitajien aikaisempi työ- ja elämänkokemus alalta sekä vanhustyön kokeminen kutsumusammattina. Mieslähihoitajan edellytyksiä vanhustyössä tässä tutkimuksessa olivat mieshoitajan persoona, vuorovaikutustaidot ja ammattitaito. Mieshoitajat kokivat tekevänsä vanhustyötä sydämellään, aidosti omana itsenään. Mieshoitajat olivat motivoituneita vanhustyöhön ja kokivat työn palkitsevana ja antoisana. He arvostivat omaa työtään ja olivat tyytyväisiä valitsemaansa ammattiinsa. Mieslähihoitajat olivat tyytymättömiä työympäristötekijöihin kuten pienet, huonokuntoiset ja ahtaat tilat sekä riittämättömiin henkilöstöresursseihin. Työilmapiirin mieslähihoitajat kokivat hyväksi ja kannustavaksi.

Avainsanat: mieshoitaja, vanhusten laitoshoito, vanhustyö, sisällön analyysi