Musiikin ja liikunnan oppilasarviointi - luokanopettajien kokemuksia ja käsityksiä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien kokemuksia ja käsityksiä musiikin ja liikunnan oppilasarvioinnista. Tämän lisäksi selvitettiin luokanopettajien hyödyntämiä arviointikäytänteitä ja niiden kehittämispyrkimyksiä, heidän näkemyksiään musiikin ja liikunnan oppilasarvioinnin merkityksestä sekä oppilaan ja vanhempien roolia tässä arvioinnissa. Lisäksi selvitettiin miten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sisällöt ja hyvän osaamisen kriteerit sekä luokanopettajien koulutus ja harrastuneisuus näkyvät musiikin ja liikunnan oppilasarvioinnissa.

Tutkimus oli kvalitatiivinen empiirinen tutkimus, jossa käytettiin metodologiana fenomenografiaa. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla kevään 2007 aikana. Haastateltavina oli kahdeksan hämeenlinnalaista musiikkia tai liikuntaa alakoulussa opettavaa luokanopettajaa. Aineiston analyysissa käytettiin teemoittelua ja sisällönanalyysia. Sisällönanalyysia käytettiin aineistolähtöisesti ja tutkimus itsessään oli teoriasidonnainen.

Tutkimustuloksina ilmeni, että luokanopettajat pitivät musiikin ja liikunnan oppilasarviointia sekä vaikeana että hankalana osana työtään.

Oppilaan ei tarvinnut olla musikaalinen tai liikunnallinen saadakseen hyvän arvosanan. Osa luokanopettajista piti oppilaan harrastuneisuutta ja lahjakkuutta selvästi arvosanaa korottavina tekijöinä ja osa luokanopettajista puolestaan piti niitä mahdollisina arvosanaa korottavina tekijöinä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden hyvän osaamisen kriteerit nähtiin väljinä ja tulkinnanvaraisina.

Luokanopettajien mukaan erilaisilla arviointimuodoilla oli oma tarkoituksensa ja paikkansa. Numeerinen ja sanallinen arviointimuoto olivat rinnakkaisia menetelmiä oppilasarvioinnissa. Myös absoluuttista ja suhteellista arviointia käytettiin rinnakkain, joskin luokanopettajat olisivat halunneet käyttää lähinnä absoluuttista arviointia. Itsearviointi oli tuttu oppilaan oppimista, motivaatiota ja itsetuntoa sekä arviointia ja opetusta tukeva arviointimenetelmä. Portfolion käyttö musiikin ja liikunnan oppilasarvioinnissa oli puolestaan osalle luokanopettajista vieras ja vain harva käytti sitä yhtenä arviointimuotona.

Luokanopettajat pitivät omien arviointimenetelmiensä kehittämisen tärkeänä. Osa luokanopettajista näki, että koulutus oli antanut riittävästi tukea arviointiin. Jotkut puolestaan olivat sitä mieltä, että koulutuksessa olisi voitu käsitellä arviointia enemmänkin. Aikaisempi musiikin tai liikunnan harrastaminen ei näkynyt oppilasarvioinnissa vaan luokanopettajankoulutuksen erikoistumisainevalinnoissa. Osa luokanopettajista ei kokenut vanhempien roolia merkittävänä musiikin ja liikunnan oppilasarvioinnissa. He toivoivat vanhempien pitävän oppilaita tukevan mutta riittävän etäisen roolin arviointiin.

Tutkimuksen perusteella voitiin todeta, että musiikin ja liikunnan oppilasarvioinnin teki hankalaksi se, että oppilaan saamalla arvioinnilla oli merkittävä vaikutus hänen jatkokoulutusmahdollisuuksiinsa, oppiaineen arvostukseensa sekä siitä saamiinsa kokemuksiin. Oppilaan oma yrittäminen ja asenne vaikuttivat paljon oppilaan saamaan arvosanaan. Oppilaan piti tuoda harrastuneisuuden ja lahjakkuuden tuoma osaaminen oppitunneilla esille, jotta sillä oli vaikutusta arviointiin. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden hyvän osaamisen kriteerit eivät tukeneet riittävästi luokanopettajien tekemää arviointia.

Monipuoliset arviointimuodot täyttävät yksipuolisia paremmin oppilasarvioinnin tehtävät. Arviointimenetelmien kehittymisen kautta arvioinnista voi tulla aiempaa pätevämpää, tasapuolisempaa ja oikeudenmukaisempaa. Luokanopettajankoulutuksessa ei saatu välttämättä riittävästi tukea oppilasarviointiin. Luokanopettajien harrastuneisuus vaikutti musiikista tai liikunnasta kiinnostumiseen opetettavana aineena. Vanhempien tuli tietää arviointikriteereitä riittävän hyvin, jotta he pystyvät tukemaan oppilaan oppimisprosessia.

Avainsanat: liikuntakasvatus, musiikkikasvatus, oppilasarviointi