Kaksi tulkintaa G. E. Mooren analyysista
KORKO, ALMA (2008)
2008
Filosofia - Philosophy
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18047
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18047
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan G. E. Mooren analyysia. Tutkielman pääkysymys on, mitä Mooren analyysi tarkoittaa. Filosofian historiassa analyysin juuret voidaan jäljittää antiikin Kreikkaan, mutta nykyaikaisen filosofisen keskustelun analyysista käynnistivät Moore ja Bertrand Russell 1800–1900-lukujen vaihteessa. Heidän ohellaan analyysia harjoittivat monet muut 1900-luvulla vaikuttaneet filosofit. Erilaisten analyysin muotojen kehittäminen oli piirre, joka oli tyypillinen sekä fenomenologiselle että analyyttiselle perinteelle.
Mooren analyysia selvitetään tutkielmassa kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näistä on Mooren analyysiin tavallisesti kytketty realistinen tulkinta ja toinen Thomas Baldwinin ehdottama tulkinta. Realistisen tulkinnan mukaan Mooren analyysi kohdistuu pelkästään maailmassa oleviin, ontologisiin rakenteisiin. Baldwinin mielestä Mooren analyysi ei ole pelkästään realistista analyysia. Vaikka Mooren analyysiin liittyy metafyysinen motivaatio, Baldwin pitää hänen analyysiaan myös kielellisenä.
Kummankin tulkinnan kohdalla Mooren analyysia käsitellään neljän, analyysille alisteisen teeman avulla. Nämä teemat ovat seuraavat: analyysin kohteet, Mooren analyysille asettamat ehdot ja esimerkkianalyysi, kielen rooli analyysissa sekä analyysin paradoksi. Jokaisen teeman käsittelyssä kuljetetaan rinnakkain yhtäältä Mooren näkemyksiä, toisaalta Mooren analyysin tulkinnoissa esitettyjä näkemyksiä. Näin tutkielman pääkysymykselle alisteiseksi kysymykseksi muodostuu, kumpi esitellyistä tulkinnoista on kohdallisempi tulkinta Mooren analyysista.
Tutkielman kysymysten selvittäminen on johtanut päätelmään, jonka mukaan realistinen tulkinta Mooren analyysista ei ole riittävä. Keskeisin peruste tälle päätelmälle on Mooren analyysin kohtaama paradoksi. Realistinen tulkinta on liian kapea selittämään suurempaa roolia, jonka Moore paradoksin johdosta kielelle antaa. Jotta paradoksi kyettäisiin ratkaisemaan, on Mooren analyysi ymmärrettävä myös kielellisenä analyysina.
Asiasanat: analyysi, analyysin paradoksi, kieli, metafysiikka.
Mooren analyysia selvitetään tutkielmassa kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näistä on Mooren analyysiin tavallisesti kytketty realistinen tulkinta ja toinen Thomas Baldwinin ehdottama tulkinta. Realistisen tulkinnan mukaan Mooren analyysi kohdistuu pelkästään maailmassa oleviin, ontologisiin rakenteisiin. Baldwinin mielestä Mooren analyysi ei ole pelkästään realistista analyysia. Vaikka Mooren analyysiin liittyy metafyysinen motivaatio, Baldwin pitää hänen analyysiaan myös kielellisenä.
Kummankin tulkinnan kohdalla Mooren analyysia käsitellään neljän, analyysille alisteisen teeman avulla. Nämä teemat ovat seuraavat: analyysin kohteet, Mooren analyysille asettamat ehdot ja esimerkkianalyysi, kielen rooli analyysissa sekä analyysin paradoksi. Jokaisen teeman käsittelyssä kuljetetaan rinnakkain yhtäältä Mooren näkemyksiä, toisaalta Mooren analyysin tulkinnoissa esitettyjä näkemyksiä. Näin tutkielman pääkysymykselle alisteiseksi kysymykseksi muodostuu, kumpi esitellyistä tulkinnoista on kohdallisempi tulkinta Mooren analyysista.
Tutkielman kysymysten selvittäminen on johtanut päätelmään, jonka mukaan realistinen tulkinta Mooren analyysista ei ole riittävä. Keskeisin peruste tälle päätelmälle on Mooren analyysin kohtaama paradoksi. Realistinen tulkinta on liian kapea selittämään suurempaa roolia, jonka Moore paradoksin johdosta kielelle antaa. Jotta paradoksi kyettäisiin ratkaisemaan, on Mooren analyysi ymmärrettävä myös kielellisenä analyysina.
Asiasanat: analyysi, analyysin paradoksi, kieli, metafysiikka.