Muutosalttius ja pahoinvointia aiheuttavat tekijät lastensuojelun avohuollon asiakaslapsen elämässä. Perhekeskeinen näkökulma

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli piirtää kuvaa lastensuojelun avohuollon asiakkaina olevien lasten perheistä, lasten elämän muutosalttiudesta sekä lasten ja perheiden pahoinvoinnista. Lapsen elämän muutosalttiutta, pahoinvoinnin tekijöitä, lapsen perherakennetta sekä vanhemmuutta pohdittiin mahdollisesti lapsen kehitykseen ja lapsen toimintatapoihin ja -piirteisiin vaikuttavina tekijöinä. Lapsen kehityksen tarkastelussa keskityttiin lapsen psykologiseen ja sosiaaliseen kehitykseen sekä lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen kehitykseen.

Tutkimus pohjautuu empiiriseen aineistoon, joka koostuu 330 lastensuojelun avohuollon asiakkaaksi aikavälillä 1.1.–31.10.2006 tulleista uusista asiakkaista. Aineisto on kerätty Stakesin ja yhteistyötahojen erillisselvityksen yhteydessä, jossa on pyritty vastaamaan kysymykseen ”Keitä ovat lapset ja perheet jatkuvasti kasvavien lastensuojelun avohuollon asiakasmääriä kuvaavien tilastojen takana?”Aineisto on kerätty Internet-kyselyllä Tampereen, Tampereen seutukuntien, Hämeenlinnan ja Porin sosiaalityöntekijöiltä. Aineiston analyysi suoritettiin kvantitatiivisilla menetelmillä.

Tutkimuksen perusteella aineiston lapsista 63 % on kokenut ainakin yhden hänen perheeseensä liittyvän muutoksen, kuten sisaruksen syntymän, muuton tai perheen jäsenen vakavan sairauden tai kuoleman, viimeisen vuoden aikana. Vauvaikäiset lapset olivat kokeneet leikki-ikäisiä ja kouluikäisiä enemmän muuttoja ja sisaruksen syntymiä. Tarkasteltaessa viimeisen vuoden aikana perheessä tapahtuneiden muutosten lisäksi lapsen asumista oman kodin ulkopuolella, päiväkoti- tai kouluryhmän muuttumista, asuinkunnan ja asuinympäristön muutosta, muutoksia oli tapahtunut 90 prosentilla lapsista. Uusperheiden lapset olivat kohdanneet eniten muutoksia ja ydinperheiden lapset vähiten. Tutkimuksen perusteella vanhemmuuden laadun ei voida todeta olevan yhteydessä lapsen elämässä tapahtuneiden muutosten lukumäärään. Vanhemmuuden laadun voi kuitenkin todeta olevan yhteydessä joihinkin lapsen piirteisiin, kuten lapsen oman itsen laiminlyöntiin sekä syrjäänvetäytyvyyteen ja alistuvuuteen. Lapsen piirteistä aggressiivisuutta, oman itsen laiminlyöntiä sekä syrjäänvetäytyvyyttä ja alistuvuutta esiintyi eniten uus- ja eroperheiden lapsilla. Aineiston lapsista 90 prosentilla oli elämässään ainakin yksi pahoinvointia aiheuttava tekijä ja 54 prosentilla lapsista niitä oli viisi tai enemmän, joten pahoinvoinnin tekijöiden voi todeta kasautuvan. Pahoinvointia aiheuttavien tekijöiden esiintyminen ei ollut yhteydessä lapsen ikään, vaan myös vauvaikäisten elämässä niitä saattoi olla runsaasti. Pahoinvoinnin tekijöitä esiintyi vähiten yhden vanhemman perheiden lapsilla. Lasten syrjäänvetäytyvyys ja alistuvuus oli suurinta lapsilla, joilla oli elämässään paljon pahoinvointia aiheuttavia tekijöitä.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevien lasten ja heidän perheidensä elämän olevan muutosaltista sekä sisältävän suhteellisen paljon pahoinvointia aiheuttavia tekijöitä. Tutkimuksen perusteella herää huoli lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevan lasten kehitysrauhasta eli ympäristön ja ihmissuhteiden pysyvyydestä sekä suotuisan kehityksen häiriintymisen seuraamuksista lapsen myöhemmässä elämässä.

Avainsanat: perhe, lapsen kehitys, vanhemmuus, kiintymyssuhde, pahoinvointi, lastensuojelun avohuolto, lapsen elämän muutosalttius