IFRS 7 -rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot – vaikutukset ja haasteet case-yrityksissä
RETKIN, HARRI (2007)
2007
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-11-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17438
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17438
Tiivistelmä
Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena selvitettiin, mitä muutoksia IFRS 7 -standardi tuo rahoitusinstrumenttien tilinpäätöksessä esitettäviin tietoihin, ja mitkä ovat muutosten taustalla olleet päätöksentekoperusteet. Tutkielman toisena tavoitteena selvitettiin, miten case-yritykset ovat valmistautuneet uuden tilinpäätösstandardin mukaiseen tilinpäätösraportointiin, sekä mitä haasteita ja vaikutuksia standardin vaatimuksiin vastaaminen aiheuttaa rahoitusinstrumenttien riskien ja riskienhallinnan tilinpäätösraportointiin.
Tutkielman lähdeaineistona käytettiin IFRS 7 -standardia, standardin päätöksentekoperusteita sekä tilintarkastusyhteisöjen IFRS 7 -standardia koskevia kommentaareja ja artikkeleita. Empiria-osan aineisto koostui pääosin kolmesta haastattelusta.
Tutkimuksen ensimmäistä tavoitetta tutkittiin IFRS 7 -standardin, standardin päätöksentekoperusteiden ja tilintarkastusyhteisöjen kommentaarien avulla teoriaosuudessa. Tutkielman toinen tavoite toteutettiin haastattelemalla Finnair Oyj:n, Outokumpu Oyj:n ja Stora Enso Oyj:n rahoitus- ja talousjohtoa sekä peilaamalla haastatteluiden tuloksia IFRS 7 -standardin päätöksentekoperusteisiin, tilintarkastusyhteisöjen standardia koskeviin kommentaareihin sekä riskienhallinnan raportoinnin tutkimuksiin.
IFRS 7 -standardi tulee lisäämään yhteisöjen raportoimia tilinpäätöstietoja rahoitusinstrumenteista aiheutuvien riskien ja riskienhallinnan osalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että standardi aiheuttaa suurimmat muutokset yritysten sisäiseen ja ulkoiseen riskiraportointiin. Keskeiset haasteet sisäisessä riskiraportoinnissa liittyvät yritysten rajallisiin resursseihin sekä sisäisen riskiraportoinnin laajuuteen ja sisältöön. Ulkoisen riskiraportoinnin haasteena on ennen kaikkea sisäisen ja ulkoisen riskiraportoinnin yhteensovittaminen. Ulkoinen riskiraportointi tulee perustua yrityksen johdolle sisäisesti tuotettuun raportointiin. Tutkimuksen mukaan tämä asettaa haasteita tietojen oikeellisuuden, kirjausketjun ja ymmärrettävyyden vaatimuksille. Tilinpäätöstietojen oikeellisuuden ja todenmukaisen esittämisen vaatimukset kasvavat verrattuna siihen, mitä ne olisivat sisäisessä riskiraportoinnissa. Tilinpäätöstiedot tulee myös raportoida selkeästi, jotta standardiin vaatimat tiedot saadaan raportoitua ulkoisille sidosryhmille ymmärrettävästi.
Avainsanat: IFRS-standardit, IFRS 7 -standardi, rahoitusinstrumentit, rahoitusriski, riskienhallinta
Tutkielman lähdeaineistona käytettiin IFRS 7 -standardia, standardin päätöksentekoperusteita sekä tilintarkastusyhteisöjen IFRS 7 -standardia koskevia kommentaareja ja artikkeleita. Empiria-osan aineisto koostui pääosin kolmesta haastattelusta.
Tutkimuksen ensimmäistä tavoitetta tutkittiin IFRS 7 -standardin, standardin päätöksentekoperusteiden ja tilintarkastusyhteisöjen kommentaarien avulla teoriaosuudessa. Tutkielman toinen tavoite toteutettiin haastattelemalla Finnair Oyj:n, Outokumpu Oyj:n ja Stora Enso Oyj:n rahoitus- ja talousjohtoa sekä peilaamalla haastatteluiden tuloksia IFRS 7 -standardin päätöksentekoperusteisiin, tilintarkastusyhteisöjen standardia koskeviin kommentaareihin sekä riskienhallinnan raportoinnin tutkimuksiin.
IFRS 7 -standardi tulee lisäämään yhteisöjen raportoimia tilinpäätöstietoja rahoitusinstrumenteista aiheutuvien riskien ja riskienhallinnan osalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että standardi aiheuttaa suurimmat muutokset yritysten sisäiseen ja ulkoiseen riskiraportointiin. Keskeiset haasteet sisäisessä riskiraportoinnissa liittyvät yritysten rajallisiin resursseihin sekä sisäisen riskiraportoinnin laajuuteen ja sisältöön. Ulkoisen riskiraportoinnin haasteena on ennen kaikkea sisäisen ja ulkoisen riskiraportoinnin yhteensovittaminen. Ulkoinen riskiraportointi tulee perustua yrityksen johdolle sisäisesti tuotettuun raportointiin. Tutkimuksen mukaan tämä asettaa haasteita tietojen oikeellisuuden, kirjausketjun ja ymmärrettävyyden vaatimuksille. Tilinpäätöstietojen oikeellisuuden ja todenmukaisen esittämisen vaatimukset kasvavat verrattuna siihen, mitä ne olisivat sisäisessä riskiraportoinnissa. Tilinpäätöstiedot tulee myös raportoida selkeästi, jotta standardiin vaatimat tiedot saadaan raportoitua ulkoisille sidosryhmille ymmärrettävästi.
Avainsanat: IFRS-standardit, IFRS 7 -standardi, rahoitusinstrumentit, rahoitusriski, riskienhallinta