How They Agree – A Corpus-Based Study on the Complementation of the Verb Agree in Written British and American English Today and in Recent Centuries
LAINE, SUVI-TUULI (2007)
2007
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17332
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17332
Tiivistelmä
Tässä korpuspohjaisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan englannin verbin agree komplementaatiota nykypäivän kirjoitetussa britti- ja amerikanenglannissa ja viime vuosisatojen kirjoitetussa brittienglannissa.
Tutkielmalla on kaksi päätavoitetta. Ensinnäkin annetaan perusteellinen selvitys verbin agree syntaktisista ja semanttisista ominaispiirteistä – teoreettisen viitekehyksen luovat valenssiteoria ja sijakielioppi, lisäksi Oxford English Dictionary ja alan keskeisimmät kieliopit ovat tärkeässä asemassa. Toiseksi korpuksista kerätyn autenttisen materiaalin perusteella tutkitaan, voidaanko teoreettisista lähteistä hankittua tietoa pitää oikeana ja perusteltuna. Viime vuosisatojen osalta käytettiin korpusta Corpus of Late Modern English Texts (CLMET), joka kattaa vuodet 1710-1920. Nykypäivän kirjoitetun brittienglannin ja amerikanenglannin vertailussa hyödynnettiin korpusta Collins Cobuild Corpus. Lisäksi etsittäessä syitä to-infinitiivi ja to –ing -komplementtien väliseen vaihteluun käytössä oli British National Corpus (BNC).
Tutkimus osoittaa, että verbi agree esiintyy yhdessä nominaalilausekkeiden, to-infinitiivilauseiden, that-lauseiden, wh-lauseiden ja prepositionaaliobjektien kanssa. Näistä viimeksi mainitut ovat yleisimmin esiintyvä komplementaatiomuoto – eri prepositionaaliverbien lukumäärä ja esiintyvyys vähenee tosin huomattavasti siirryttäessä kohti nykypäivää. Lausekomplementeista to-infinitiivit ja that-lauseet ovat yleisimmät – näistä edellä mainitut ovat erityisen vahvassa asemassa amerikanenglannissa. Wh-lauseita ja nominaalilausekkeita esiintyy toisaalta vain hyvin marginaalisesti – yksi selkeimmistä eroista britti- ja amerikanenglannin välillä on nominaalilausekkeiden täydellinen puuttuminen jälkimmäisestä verbin agree komplementtina. Lisäksi on havaittavissa tendenssi, jonka mukaan verbiä agree käytetään yhä enenevässä määrin ilman mitään yllä mainituista komplementeista.
Asiasanat: agree, komplementaatio, valenssiteoria, sijakielioppi, korpus, korpuslingvistiikka
Tutkielmalla on kaksi päätavoitetta. Ensinnäkin annetaan perusteellinen selvitys verbin agree syntaktisista ja semanttisista ominaispiirteistä – teoreettisen viitekehyksen luovat valenssiteoria ja sijakielioppi, lisäksi Oxford English Dictionary ja alan keskeisimmät kieliopit ovat tärkeässä asemassa. Toiseksi korpuksista kerätyn autenttisen materiaalin perusteella tutkitaan, voidaanko teoreettisista lähteistä hankittua tietoa pitää oikeana ja perusteltuna. Viime vuosisatojen osalta käytettiin korpusta Corpus of Late Modern English Texts (CLMET), joka kattaa vuodet 1710-1920. Nykypäivän kirjoitetun brittienglannin ja amerikanenglannin vertailussa hyödynnettiin korpusta Collins Cobuild Corpus. Lisäksi etsittäessä syitä to-infinitiivi ja to –ing -komplementtien väliseen vaihteluun käytössä oli British National Corpus (BNC).
Tutkimus osoittaa, että verbi agree esiintyy yhdessä nominaalilausekkeiden, to-infinitiivilauseiden, that-lauseiden, wh-lauseiden ja prepositionaaliobjektien kanssa. Näistä viimeksi mainitut ovat yleisimmin esiintyvä komplementaatiomuoto – eri prepositionaaliverbien lukumäärä ja esiintyvyys vähenee tosin huomattavasti siirryttäessä kohti nykypäivää. Lausekomplementeista to-infinitiivit ja that-lauseet ovat yleisimmät – näistä edellä mainitut ovat erityisen vahvassa asemassa amerikanenglannissa. Wh-lauseita ja nominaalilausekkeita esiintyy toisaalta vain hyvin marginaalisesti – yksi selkeimmistä eroista britti- ja amerikanenglannin välillä on nominaalilausekkeiden täydellinen puuttuminen jälkimmäisestä verbin agree komplementtina. Lisäksi on havaittavissa tendenssi, jonka mukaan verbiä agree käytetään yhä enenevässä määrin ilman mitään yllä mainituista komplementeista.
Asiasanat: agree, komplementaatio, valenssiteoria, sijakielioppi, korpus, korpuslingvistiikka