The Break of Paul de Man: A Critical Synopsis
TOIKKANEN, JARKKO (2007)
TOIKKANEN, JARKKO
2007
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-09-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17259
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17259
Tiivistelmä
SIVUAINETUTKIELMA
Tämä sivuainetutkielma käsittelee Paul de Manin kriittisiä ajatuksia kielestä ja kirjallisuudesta yhteenvetona meneillään olevasta väitöskirjaprojektistani. Aiheen menestyksekäs käsittely vaatii tietynlaista ajattelutapaa, johon kuuluu, että kirjallisuuden kieltä tutkitaan keskittyneesti ja huolella. Myös Paul de Man toimi tällä tavalla oman uransa aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suoriutuakseen käsillä olevasta tehtävästä tutkijan täytyisi niin sanotusti hylätä “ulkoinen” maailma odotuksineen ja vaatimuksineen. Päinvastainen toteamus on paremminkin totta, sillä kirjallisuutta ei voi toivoa ymmärtävänsä muuten. Tämä totuus ei tosin avaudu helposti.
Paul de Man syntyi vuonna 1919 Belgiassa, josta hän muutti 1940-luvulla Yhdysvaltoihin. Atlantin toisella puolella hän loi itselleen pitkän, ristiriitojen värittämän akateemisen uran toimien monissa maan tärkeimmistä yliopistoista, tullen kuuluisaksi erityisesti Yalessa. Kuollessaan vuonna 1983 hänet tunnettiin amerikkalaisen dekonstruktion teoreettisen liikkeen johtohahmona. Yleisesti ottaen tämän teorian ymmärretään merkitsevän, että mihinkään vakaaseen totuuteen pohjimmiltaan perustuva inhimillinen ymmärtäminen on mahdotonta (minkä toteaminen on jo paradoksi itsessään). De Manin tavoite oli osoittaa kirjallisuuden ja filosofian klassikoiden (mm. Rousseau, Hölderlin, Hegel ja Kant) olevan täysin tietoisia tästä periongelmasta. Nykyään taas dekonstruktiivista metodologiaa useimmiten sovelletaan kaikenlaisten kulttuuristen tekstien tutkimukseen. Tarkoituksena on tällöin tehdä ilmeisiksi ne epävakaat kielelliset rakenteet, joihin kulttuuriset ilmiöt perustuvat.
Tutkielmani otsikko on merkitykseltään monimielisesti “The Break of Paul de Man”, sillä englanninkielinen genetiivirakenne “break of” viittaa sekä transitiivisesti de Manin toisten kirjoittajien teksteistä löytämään “totuusrikkoon” että intransitiivisesti minun hänen ajattelustaan väittämääni, hieman toisenluonteiseen tiedon särkymään. Tavoitteeni on toisin sanoen osoittaa de Manin olevan omalla tavallaan syvällisesti oikeassa teoreettisessa toiminnassaan, ja että hänen tapansa voi väittää olevan kriittisesti ylivertainen moniin “huonommin lukeviin” tutkimustapoihin nähden, mutta että hänenkin toimintansa kuitenkin lopulta pohjautuu tiettyihin (kielellisiin) oletuksiin, jotka jättävät toisia luonnollisia tosiasioita huomioimatta. Kirjallisuuden ymmärtäminen on vaikeaa paljon vaikeampaa kuin usein ajatellaan ja/tai sovelletaan mutta tästä ei seuraa, että se olisi tarpeetonta, käsittämätöntä tai muusta maailmasta irrallaan. De Man on samaa mieltä mutta pidättäytyy toteamasta sitä näillä sanoin. Lopputuloksen voi sanoa merkitsevän vaatimusta uudesta ajattelemisen tavasta.
ASIASANAT: kirjallisuusteoria, kriittinen teoria, dekonstruktio, kielen filosofia
Tämä sivuainetutkielma käsittelee Paul de Manin kriittisiä ajatuksia kielestä ja kirjallisuudesta yhteenvetona meneillään olevasta väitöskirjaprojektistani. Aiheen menestyksekäs käsittely vaatii tietynlaista ajattelutapaa, johon kuuluu, että kirjallisuuden kieltä tutkitaan keskittyneesti ja huolella. Myös Paul de Man toimi tällä tavalla oman uransa aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suoriutuakseen käsillä olevasta tehtävästä tutkijan täytyisi niin sanotusti hylätä “ulkoinen” maailma odotuksineen ja vaatimuksineen. Päinvastainen toteamus on paremminkin totta, sillä kirjallisuutta ei voi toivoa ymmärtävänsä muuten. Tämä totuus ei tosin avaudu helposti.
Paul de Man syntyi vuonna 1919 Belgiassa, josta hän muutti 1940-luvulla Yhdysvaltoihin. Atlantin toisella puolella hän loi itselleen pitkän, ristiriitojen värittämän akateemisen uran toimien monissa maan tärkeimmistä yliopistoista, tullen kuuluisaksi erityisesti Yalessa. Kuollessaan vuonna 1983 hänet tunnettiin amerikkalaisen dekonstruktion teoreettisen liikkeen johtohahmona. Yleisesti ottaen tämän teorian ymmärretään merkitsevän, että mihinkään vakaaseen totuuteen pohjimmiltaan perustuva inhimillinen ymmärtäminen on mahdotonta (minkä toteaminen on jo paradoksi itsessään). De Manin tavoite oli osoittaa kirjallisuuden ja filosofian klassikoiden (mm. Rousseau, Hölderlin, Hegel ja Kant) olevan täysin tietoisia tästä periongelmasta. Nykyään taas dekonstruktiivista metodologiaa useimmiten sovelletaan kaikenlaisten kulttuuristen tekstien tutkimukseen. Tarkoituksena on tällöin tehdä ilmeisiksi ne epävakaat kielelliset rakenteet, joihin kulttuuriset ilmiöt perustuvat.
Tutkielmani otsikko on merkitykseltään monimielisesti “The Break of Paul de Man”, sillä englanninkielinen genetiivirakenne “break of” viittaa sekä transitiivisesti de Manin toisten kirjoittajien teksteistä löytämään “totuusrikkoon” että intransitiivisesti minun hänen ajattelustaan väittämääni, hieman toisenluonteiseen tiedon särkymään. Tavoitteeni on toisin sanoen osoittaa de Manin olevan omalla tavallaan syvällisesti oikeassa teoreettisessa toiminnassaan, ja että hänen tapansa voi väittää olevan kriittisesti ylivertainen moniin “huonommin lukeviin” tutkimustapoihin nähden, mutta että hänenkin toimintansa kuitenkin lopulta pohjautuu tiettyihin (kielellisiin) oletuksiin, jotka jättävät toisia luonnollisia tosiasioita huomioimatta. Kirjallisuuden ymmärtäminen on vaikeaa paljon vaikeampaa kuin usein ajatellaan ja/tai sovelletaan mutta tästä ei seuraa, että se olisi tarpeetonta, käsittämätöntä tai muusta maailmasta irrallaan. De Man on samaa mieltä mutta pidättäytyy toteamasta sitä näillä sanoin. Lopputuloksen voi sanoa merkitsevän vaatimusta uudesta ajattelemisen tavasta.
ASIASANAT: kirjallisuusteoria, kriittinen teoria, dekonstruktio, kielen filosofia