Luottamus, vaikutusvalta ja alibudjetointi sopimusohjauksessa
NAWFAL, TANIA (2007)
NAWFAL, TANIA
2007
Kunnallistalous - Local Public Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17160
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17160
Tiivistelmä
Suomen Kuntaliiton (2000) tekemän suosituksen mukaan kunnan ja kuntayhtymän talousarvio- ja suunnitelmassa on otettava kokonaisuudessaan huomioon kunnan rahan käyttö ja rahan lähteet. Tiedossa olevia menoja tai tuloja ei tule jättää talousarviosta pois.
Hyvösen ja Järvisen (2006) artikkelin havaintona oli, että sopimusohjaus, toisin kuin oli luultu, ei muuttanut kuntien hitaita ja vanhoja budjetointikäytäntöjä vaan eräällä tavalla auttoi institutionalisoimaan ja oikeuttamaan vanhanaikaiset budjetointikäytännöt eikä näin ollen muuttanut budjetointivallan jakoa.
Alibudjetointi ei sinällään ole uusi ilmiö. Sitä tutkittiin alun perin budjettiharhan käsitteen kautta. Sen peruslähtökohtana on taloudellisten tavoitteiden asettaminen helpommin saavutettaviksi. Torvinen (2002) arvioi pro gradu työssään alibudjetoinnin syyksi kuntien heikentyneen taloudellisen tilanteen. Muuttuvista olosuhteista johtuen kaikilla kunnilla ei ole realistisia mahdollisuuksia pysyä budjettien rajoissa. Myös sairaanhoitopiirien ja kuntien välisistä sopimuksista on puhuttu jo kauan. Niiden sisältö ja muoto on vuosien mittaan muuttunut kun erilaisia sopimuskokeiluja on toteutettu. Kuntien näkökantana on ollut vaatia kustannustehokkuutta sairaanhoitopiireiltä, jotka puolestaan vaativat kunnilta kustannustietoisuutta. Tästä kierteestä on ollut joissakin sairaanhoitopiireissä lopulta seurauksena jatkuva kuntien alibudjetoinnin kierre.
Avainsanat: alibudjetointi, vaikutusvalta, sopimusohjaus, luottamus
Hyvösen ja Järvisen (2006) artikkelin havaintona oli, että sopimusohjaus, toisin kuin oli luultu, ei muuttanut kuntien hitaita ja vanhoja budjetointikäytäntöjä vaan eräällä tavalla auttoi institutionalisoimaan ja oikeuttamaan vanhanaikaiset budjetointikäytännöt eikä näin ollen muuttanut budjetointivallan jakoa.
Alibudjetointi ei sinällään ole uusi ilmiö. Sitä tutkittiin alun perin budjettiharhan käsitteen kautta. Sen peruslähtökohtana on taloudellisten tavoitteiden asettaminen helpommin saavutettaviksi. Torvinen (2002) arvioi pro gradu työssään alibudjetoinnin syyksi kuntien heikentyneen taloudellisen tilanteen. Muuttuvista olosuhteista johtuen kaikilla kunnilla ei ole realistisia mahdollisuuksia pysyä budjettien rajoissa. Myös sairaanhoitopiirien ja kuntien välisistä sopimuksista on puhuttu jo kauan. Niiden sisältö ja muoto on vuosien mittaan muuttunut kun erilaisia sopimuskokeiluja on toteutettu. Kuntien näkökantana on ollut vaatia kustannustehokkuutta sairaanhoitopiireiltä, jotka puolestaan vaativat kunnilta kustannustietoisuutta. Tästä kierteestä on ollut joissakin sairaanhoitopiireissä lopulta seurauksena jatkuva kuntien alibudjetoinnin kierre.
Avainsanat: alibudjetointi, vaikutusvalta, sopimusohjaus, luottamus