ROMAANIHENKILÖ VAILLA TYÖTÄ. Työttömyys suomalaisessa nykykirjallisuudessa
SIREN, HELENA (2007)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SIREN, HELENA
2007
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-06Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen työttömyysaiheista kaunokirjallisuutta sosiaalipolitiikan viitekehyksessä. Tarkoitukseni on kartoittaa työttömyysaiheen esiintymistä suomalaisen nykykirjallisuuden kentällä. Pyrin hahmottamaan kokonaiskuvaa nykykirjallisuuden työttömyyskuvauksista ja työttömyysaiheen erilaisista käyttötavoista 1990-luvun talouslaman jälkeen julkaistuissa suomalaisissa romaaneissa.
Työttömyysilmiötä on tutkittu runsaasti eri tieteenalojen näkökulmista, mutta lähestymällä aihetta kaunokirjallisuuden kautta haluan tuoda sosiaalipoliittiseen työttömyystutkimukseen sosiaalitieteistä poikkeavan näkökulman, sillä tieteenalan kannalta voi olla kiinnostavaa sekin, minkälaisia käsityksiä ja mielikuvia yhteiskunnassa harjoitetusta työllisyys- tai sosiaalipolitiikasta kaunokirjalliset tekstit välittävät tai millä tavoin ne mahdollisesti muokkaavat mielipiteitä ja asenteita kuvaamistaan asioista. Tutkimukseni tarkoitus on ennen kaikkea selvittää, millä tavoin työttömyydestä kertova nykykirjallisuus on osallistunut ilmiötä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siihen kuuluvaan merkitystenantoon ja määrittelykamppailuun.
Tutkimusaineistoksi on valittu 25 vuosina 1992-2005 ilmestynyttä suomalaista romaania, joiden tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan ja joissa työttömyysaihe tavalla tai toisella esiintyy. Teosten aiheeseen ja asiasisältöön keskittyvän realistisen lukutavan ja yhteiskunnalliseen kontekstiin suhteuttavan tutkimusotteen avulla etsin vastauksia siihen, minkälainen kuva nykykirjallisuuden työttömyyskuvausten kautta välittyy työttömien elämästä, kokemuksista ja suomalaisen yhteiskunnan lamanjälkeisestä todellisuudesta. 1990-luvun talouslaman lisäksi tulkintakontekstina on teoria riskiyhteiskunnasta, etenkin sen työelämää ja palkkatyöyhteiskunnan muutoksia koskevat teesit. Kertomuksellisen lähestymis- ja lukutavan avulla taas pyrin vastaamaan siihen, millä tavoin työttömyyden fiktiiviset kertomukset poikkeavat niin sanotuista julkisuuden mallitarinoista ja vallitsevista puhetavoista.
Nykykirjallisuuden työttömyyskuvaukset olivat moni-ilmeisiä sekä kertomustyyppien että henkilökuvauksensa osalta: ilmiötä oli kuvattu vaihtelevissa tyylilajeissa, monipuolisiksi rakennettujen ja eri ikä-, sosiaali- ja ammattiryhmiä edustavien henkilöhahmojen äänellä. Kertomustyypeistä yleisimpiä olivat pessimistiset tragediat ja kurjuuskertomukset, mutta joukossa oli myös valoisampia selviytymis- ja kasvukertomuksia sekä ironisen huumorin sävyttämiä tarinoita. Sen sijaan työllistymisestä kertovia sankaritarinoita ei aineistosta löytynyt. Aineistossa näkyi sekä julkisuuden mallitarinoissa että sosiaalitieteissä toistuva näkemys työttömästä olosuhteiden uhrina, mutta muita julkisuudessa esiintyviä puhetapoja ei fiktio myötäillyt, vaan pikemminkin kritisoi, ironisoi tai kyseenalaisti niin työn ideologiasta kumpuavia pinnari-, syyllistämis- ja aktivoimisdiskursseja kuin pärjäämistä ja menestymistä korostavia työn mallitarinoitakin. Yhteistä useimmille fiktion työttömille näytti olevan ulkopuolisuuden kokemus, joka aineistossa ilmeni eriasteisen syrjäytymisen, sivullisuuden ja toiseuden kuvauksina.
Nykykirjallisuus on osallistunut työttömyydestä käytyyn määrittelykamppailuun kertomuksilla, joissa työtön ei ollut yksinomaan stereotyyppinen uhri tai pinnari, mutta ei myöskään erityisen innokkaasti pyrkinyt takaisin työyhteiskunnan normin mukaiseen aktiivisen työkansalaisen rooliin. Romaanihenkilöiden selviytymiskeinot olivat samantapaisia kuin työttömyystutkimuksissakin esiin tulleet. Ne olivat kuitenkin aina yksilötason ratkaisuja ja perustuivat lisäksi usein työn arvoista etääntymiseen tai niiden kieltämiseen, sen sijaan yhteiskunnallista kokonaisnäkemystä esimerkiksi työyhteiskunnan muutoksen suunnasta tai uudenlaisista tavoista määritellä työtä ja työttömyyttä ei käyttämäni aineisto näyttänyt tarjoavan. Fiktion esittämä kuva työttömistä oli värikkäämpi, subjektiivisempi ja monipuolisempi kuin esimerkiksi median rakentama kuva, sillä se ei tuominnut eikä kaunistellut, mutta ei myöskään ollut neutraali, vaan näytti pikemminkin asettuvan työttömien puolelle.
Asiasanat: työttömyys, nykykirjallisuus, 1990-luvun lama, riskiyhteiskunta
Työttömyysilmiötä on tutkittu runsaasti eri tieteenalojen näkökulmista, mutta lähestymällä aihetta kaunokirjallisuuden kautta haluan tuoda sosiaalipoliittiseen työttömyystutkimukseen sosiaalitieteistä poikkeavan näkökulman, sillä tieteenalan kannalta voi olla kiinnostavaa sekin, minkälaisia käsityksiä ja mielikuvia yhteiskunnassa harjoitetusta työllisyys- tai sosiaalipolitiikasta kaunokirjalliset tekstit välittävät tai millä tavoin ne mahdollisesti muokkaavat mielipiteitä ja asenteita kuvaamistaan asioista. Tutkimukseni tarkoitus on ennen kaikkea selvittää, millä tavoin työttömyydestä kertova nykykirjallisuus on osallistunut ilmiötä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siihen kuuluvaan merkitystenantoon ja määrittelykamppailuun.
Tutkimusaineistoksi on valittu 25 vuosina 1992-2005 ilmestynyttä suomalaista romaania, joiden tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan ja joissa työttömyysaihe tavalla tai toisella esiintyy. Teosten aiheeseen ja asiasisältöön keskittyvän realistisen lukutavan ja yhteiskunnalliseen kontekstiin suhteuttavan tutkimusotteen avulla etsin vastauksia siihen, minkälainen kuva nykykirjallisuuden työttömyyskuvausten kautta välittyy työttömien elämästä, kokemuksista ja suomalaisen yhteiskunnan lamanjälkeisestä todellisuudesta. 1990-luvun talouslaman lisäksi tulkintakontekstina on teoria riskiyhteiskunnasta, etenkin sen työelämää ja palkkatyöyhteiskunnan muutoksia koskevat teesit. Kertomuksellisen lähestymis- ja lukutavan avulla taas pyrin vastaamaan siihen, millä tavoin työttömyyden fiktiiviset kertomukset poikkeavat niin sanotuista julkisuuden mallitarinoista ja vallitsevista puhetavoista.
Nykykirjallisuuden työttömyyskuvaukset olivat moni-ilmeisiä sekä kertomustyyppien että henkilökuvauksensa osalta: ilmiötä oli kuvattu vaihtelevissa tyylilajeissa, monipuolisiksi rakennettujen ja eri ikä-, sosiaali- ja ammattiryhmiä edustavien henkilöhahmojen äänellä. Kertomustyypeistä yleisimpiä olivat pessimistiset tragediat ja kurjuuskertomukset, mutta joukossa oli myös valoisampia selviytymis- ja kasvukertomuksia sekä ironisen huumorin sävyttämiä tarinoita. Sen sijaan työllistymisestä kertovia sankaritarinoita ei aineistosta löytynyt. Aineistossa näkyi sekä julkisuuden mallitarinoissa että sosiaalitieteissä toistuva näkemys työttömästä olosuhteiden uhrina, mutta muita julkisuudessa esiintyviä puhetapoja ei fiktio myötäillyt, vaan pikemminkin kritisoi, ironisoi tai kyseenalaisti niin työn ideologiasta kumpuavia pinnari-, syyllistämis- ja aktivoimisdiskursseja kuin pärjäämistä ja menestymistä korostavia työn mallitarinoitakin. Yhteistä useimmille fiktion työttömille näytti olevan ulkopuolisuuden kokemus, joka aineistossa ilmeni eriasteisen syrjäytymisen, sivullisuuden ja toiseuden kuvauksina.
Nykykirjallisuus on osallistunut työttömyydestä käytyyn määrittelykamppailuun kertomuksilla, joissa työtön ei ollut yksinomaan stereotyyppinen uhri tai pinnari, mutta ei myöskään erityisen innokkaasti pyrkinyt takaisin työyhteiskunnan normin mukaiseen aktiivisen työkansalaisen rooliin. Romaanihenkilöiden selviytymiskeinot olivat samantapaisia kuin työttömyystutkimuksissakin esiin tulleet. Ne olivat kuitenkin aina yksilötason ratkaisuja ja perustuivat lisäksi usein työn arvoista etääntymiseen tai niiden kieltämiseen, sen sijaan yhteiskunnallista kokonaisnäkemystä esimerkiksi työyhteiskunnan muutoksen suunnasta tai uudenlaisista tavoista määritellä työtä ja työttömyyttä ei käyttämäni aineisto näyttänyt tarjoavan. Fiktion esittämä kuva työttömistä oli värikkäämpi, subjektiivisempi ja monipuolisempi kuin esimerkiksi median rakentama kuva, sillä se ei tuominnut eikä kaunistellut, mutta ei myöskään ollut neutraali, vaan näytti pikemminkin asettuvan työttömien puolelle.
Asiasanat: työttömyys, nykykirjallisuus, 1990-luvun lama, riskiyhteiskunta