"An old man and a prodigal daughter, the stuff that dreams are made of." - Intertekstuaalisuus, pervo ja camp Angela Carterin romaanissa Wise Children

Abstract

Tutkielmassa käsitellään Angela Carterin romaania Wise Children (1991) intertekstuaalisuuden näkökulmasta. Intertekstuaalisuus ymmärretään laaja-alaisena kulttuurisena toimintana, jolloin muutkin kuin kirjallisiin teksteihin syntyvät viittaussuhteet ovat relevantteja analyysin osia. Tutkittaviksi interteksteiksi on valittu William Shakespearen näytelmätuotanto sekä freudilaisen psykoanalyysin arkisiksi muuttuneet osat. Näkökulma tarkentuu queer- eli pervotutkimukselle keskeisillä käsitteillä, joita Judith Butleriin perustuen ovat identiteetin performatiivisuus sekä heteronormatiivisuutta ylläpitävät tekijät. Käsitteet liittyvät valittuihin interteksteihin luontevasti: sekä renessanssin että Freudin ajan katsotaan olevan muun muassa seksuaalisuuden määritelmiä pohtineita ja muovanneita aikakausia. Tärkeä lähtökohta on lisäksi Carterin itsensä määrittämä kirjoitusstrategia. Hän on todennut pyrkivänsä de-mystifikaatioon eli näyttämään vääriksi esimerkiksi naiseuteen liittyviä luonnollistuneita myyttejä. Jatkona pidetään niin sanottua kirjaimellisten metaforien strategiaa, joka selittää myös Carterin teosten joskus maagiseksi realismiksikin luonnehdittua maailmaa.

Pervotutkimuksen osalta tutkielmassa nojataan jo mainitun Butlerin lisäksi muun muassa Tiina Rosenbergiin. Campin määritelmän pohjana on Susan Sontagin uraauurtava essee, mutta sen lisäksi hyödynnetään uudempia ja poliittisempia termin luonnehdintoja. Campin nähdään olevan sidoksissa pervoon paitsi gay-historiansa kautta, myös siihen usein liittyvän kitsch-käsitteen vuoksi. Rosenbergin mukaan tämä ”roskataide” suhteutuu oikeaan taiteeseen samoin kuin heteronormatiivinen identiteetti pervoon (tai ei-normatiiviseen) identiteettiin. Näin camp voi identiteettipoliittisena tyylinä olla paikka niille, jotka on elämäntyylin tai seksuaalisuuden vuoksi marginalisoitu. Campiin liittyy myös kulttuurituotteiden kierrättäminen muun muassa intertekstuaalisuuden avulla, mikä voi olla kunnioitusta osoittavaa tai jopa dekonstruoivaa. Mainitut intertekstit joutuvat eri tavoin tämän uuden tyylittelyn kohteeksi.

Analyysin tarkoituksena on selvittää, kuinka romaani suhtautuu intertekstiensä perinteisiin: pidetäänkö niitä yllä, tehdäänkö tiettyjä epäkohtia näkyviksi vai voidaanko uudelleenkirjoittamisen katsoa olevan kumouksellista. Erityisen huomion kohteeksi nousee romaanissa keskeinen insestin teema. Tärkein johtopäätös onkin, että psykoanalyyttiselle teorialle keskeinen insestitabu ohitetaan. Tätä kautta avataan mahdollisuuksia uudenlaiselle perhekäsitykselle.

Avainsanat: intertekstuaalisuus, pervo, performatiivisuus, heteronormatiivisuus, camp, Angela Carter, psykoanalyysi, insesti, oidipus