Diabetesta sairastavan lapsen hoito gastroenteriitin aikana
KAIPIAINEN, TAIJA (2013)
2013
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-01-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23226
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23226
Tiivistelmä
Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus lisääntyy voimakkaasti niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Gastroenteriitti on tavallinen tauti, ja useimmat lapset sairastavatkin sen ensimmäisen kerran jo ennen kolmen vuoden ikää. Diabeteksen lisääntyminen johtaa todennäköisesti siihen, että myös gastroenteriittä sairastavien diabeetikkolasten määrä lisääntyy.
Diabetesta sairastavien lasten gastroenteriittien aikaisesta hoidosta ei ole olemassa virallisia hoitosuosituksia eikä aiheeseen liittyvää tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mistä syistä potilaat hakeutuivat sairaalahoitoon, miten neste- sekä insuliinihoito oli toteutettu ja mitä ongelmia ilmeni kotiutuksen jälkeen. Tutkimusasetelma oli retrospektiivinen ja aineisto koostui 23 2-10-vuotiaasta diabetespotilaasta, jotka olivat olleet Tays:ssa hoidettavina gastroenteriitin vuoksi.
Yleisin syy hoitoon hakeutumiselle oli hypoglykemian pelko. Useissa tapauksissa hyperglykeemisellekään lapselle ei kotona annettu riittäviä määriä insuliinia. Selkeä ohjeistus vanhemmille perusinsuliinin annostelusta ja enteraalisesta nestehoidosta saattaisi vähentää päivystyskäyntejä. Suurin riski sairaalahoitoon palaamiseen oli nuorilla hypoglykeemisillä potilailla.
Nestehoitokäytännöt olivat hyvin lääkäristä riippuvaisia erityisesti hypo- ja normoglykeemisten potilaiden kohdalla. Suonensisäisen nestehoidon aikana potilaat olivat verensokerimittausten perusteella suuren osan ajasta hyperglykemiassa. Vaikuttaisikin siltä, että myöskään lääkärit ja hoitohenkilökunta eivät uskalla annostella riittäviä määriä insuliinia gastroenteriittiä sairastavalle lapselle.
Asiasanat:insuliini, verensokeri, nestehoito, tyypin 1 diabetes
Diabetesta sairastavien lasten gastroenteriittien aikaisesta hoidosta ei ole olemassa virallisia hoitosuosituksia eikä aiheeseen liittyvää tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mistä syistä potilaat hakeutuivat sairaalahoitoon, miten neste- sekä insuliinihoito oli toteutettu ja mitä ongelmia ilmeni kotiutuksen jälkeen. Tutkimusasetelma oli retrospektiivinen ja aineisto koostui 23 2-10-vuotiaasta diabetespotilaasta, jotka olivat olleet Tays:ssa hoidettavina gastroenteriitin vuoksi.
Yleisin syy hoitoon hakeutumiselle oli hypoglykemian pelko. Useissa tapauksissa hyperglykeemisellekään lapselle ei kotona annettu riittäviä määriä insuliinia. Selkeä ohjeistus vanhemmille perusinsuliinin annostelusta ja enteraalisesta nestehoidosta saattaisi vähentää päivystyskäyntejä. Suurin riski sairaalahoitoon palaamiseen oli nuorilla hypoglykeemisillä potilailla.
Nestehoitokäytännöt olivat hyvin lääkäristä riippuvaisia erityisesti hypo- ja normoglykeemisten potilaiden kohdalla. Suonensisäisen nestehoidon aikana potilaat olivat verensokerimittausten perusteella suuren osan ajasta hyperglykemiassa. Vaikuttaisikin siltä, että myöskään lääkärit ja hoitohenkilökunta eivät uskalla annostella riittäviä määriä insuliinia gastroenteriittiä sairastavalle lapselle.
Asiasanat:insuliini, verensokeri, nestehoito, tyypin 1 diabetes