Glukoosin vaikutus bentsalkonikloridin aiheuttamaan toksisuuteen verkkokalvon pigmenttiepiteelisoluissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää solujen elatusaineen glukoosikonsentraation vaikutus bentsalkonikloridin toksisuuteen verkkokalvon pigmenttiepiteelisoluviljelmissä. Vaihtuvien glukoosikonsentraatioiden lisäksi tutkittiin eri elatusaineiden (DMEM/F12 ja DMEM/bikarbonaatti) vaikutuksia solujen kasvamiseen. Tutkimuksessa käytettiin ARPE-19-soluja, jotka kasvatettiin DMEM/F12-mediumissa glukoosikonsentraatiolla 18 mmol/l. Elatusaineiden glukoosikonsentraatiot olivat DMEM/bikarbonaattimediumeille 5,56 mmol/l, 18 mmol/l tai 33 mmol/l ja DMEM/F12-mediumeissa 18 mmol/l tai 33 mmol/l. 24 tunnin kasvatuksen jälkeen solut altistettiin tunnin ajaksi bentsalkonikloridille (0 %, 0,000625 %, 0,00125 % ja 0,0025 %). Bentsalkonikloridin vaikutusta solujen elinkykyyn mitattiin mitokondrioiden aktiivisuuteen perustuvan WST-1-kokeen avulla. Tuloksista laskettiin EC50-arvot kaikille glukoosikonsentraatio- ja mediumyhdistelmille. Ryhmien väliset erot laskettiin Studentin t-testillä ja GraphPad Prism 5 -ohjelmalla. Tutkimuksessa ARPE-19-soluviljelmissä bentsalkonikloridin solutoksisuus oli merkitsevästi pienempi glukoosipitoisuudella 18 mmol/l kuin 5,56 mmol/l tai 33 mmol/l, kun elatusaineena oli DMEM/bikarbonaatti. Bentsalkonikloridin toksisuus DMEM/F12-elatusaineessa kasvatetuissa soluissa oli merkitsevästi pienempi kuin DMEM/bikarbonaattimediumissa kasvatetuissa, kun glukoosikonsentraatio oli 33 mmol/l. Mikäli halutaan arvioida glukoosin vaikutusta ARPE-19-soluissa, tulisi tutkimuksissa käyttää 18 mmol/l:ssa glukoosia kasvatettujen solujen lisäksi 5,56 mmol/l:ssa kasvatettuja. Elatusaineen valitsemisessa tulisi suosia DMEM/bikarbonaattia, koska tällöin tutkimuksen glukoosikonsentraatio voi olla alle 18 mmol/l.

Avainsanat: ARPE-19, hyperglykemia, DMEM/F12, WST-1-koe