Ehkäisevä vanhustyö sosiaalitaloudellisen arvioinnin näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ehkäisevää vanhustyötä talouden ja vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta. Työssä pyritään vastaamaan siihen, mitä on ehkäisevä vanhustyö sekä millaisilla keinoilla ehkäisevän vanhustyön hyvinvointivaikuttavuutta voi olla mahdollista mitata. Sosiaalitaloudellisella arvioinnilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan sosiaalipalveluitten hyvinvointivaikuttavuuden arviointia. Tutkimus koostuu kahdesta osasta. Yhteenveto-osassa kuvataan tutkimuksen teoreettiset perusteet ja metodiset lähestymistavat. Tämän lisäksi analysoidaan ehkäisevän vanhustyön sisältöä ja sosiaalipalveluitten taloudellisen arvioinnin mahdollisuuksia. Toisena osana on artikkeli, jossa kokeillaan sosiaalisen kustannusvaikuttavuusindeksin soveltuvuutta ikäihmisten päihdeongelman hoidon ja kuntoutuksen hyvinvointivaikuttavuuden mittaamiseen.

Tutkimuksessa on käytetty moniaineistollista menetelmää, koska aikaisempaa tutkimustietoa aiheesta on vain vähän käytettävissä. Teoreettisen keskustelun ja erilaisten virallisten dokumenttien lisäksi aineistoa on kyselyjen ja haastattelujen avulla kerätty ikäihmisiltä, erään ehkäisevän vanhustyön kehittämishankkeen työntekijöiltä sekä päihdetyön ammattilaisilta.

Ehkäisevä vanhustyö näyttäytyy tutkimuksessa monitahoisena, ihmisen olemista ja elämistä koskevana hyvinvointia tukevana toimintana. Riittävien palveluitten tarjoaminen on tärkeä osa ehkäisevää työtä, mutta sen lisäksi odotetaan myös monenlaista yksilöllistä tukea, jonka avulla oman tyylinen vanheneminen voi toteutua. Odotusten toteutumisen mahdollisuudet kasvavat silloin kun ikäihmisillä on vaikutusmahdollisuuksia niin omaan asemaan ja oikeuksiinsa kuin myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Sosiaalipalveluitten ehkäisevän työn hyvinvointivaikuttavuuden arviointi on ongelmallista, mutta tutkimuksen perusteella se voi olla mahdollista. Ehkäisevän työn mittaaminen perustuu todennäköisyyksien arvioimiselle, koska varmuutta riskien toteutumisesta tai toimenpiteen vaikuttavuudesta ei voida saavuttaa. Korjaavan ja ehkäisevän työn kustannusten vertailu voi olla yksi sosiaalitaloudellisen arvioinnin menetelmä. Menetelmät, jotten avulla pystytään arvioimaan sekä talouden että elämänlaadun näkökulmaa, tuottavat kuitenkin laajemman kuvan toiminnan hyvinvointivaikuttavuudesta. Sosiaalinen kustannusvaikuttavuusindeksi on eräs tällainen menetelmä. Sosiaalitaloudellisen arvioinnin menetelmien kehittäminen voi saada aikaan hyvän kierteen, joka heijastuu palveluitten vaikuttavuuteen, toiminnan taloudellisuuteen sekä ehkäisevän työn lisääntymiseen. Tätä kautta ikäihmisten hyvinvointi ja palveluitten käyttäjälähtöisyys voivat lisääntyä.

Asiasanat: ehkäisevä vanhustyö, sosiaalitaloudellinen arviointi, sosiaalipalvelut, vaikuttavuus