Kansalaistalo Mansikkapaikka. Tapaustutkimus yhdyskuntatyöstä
TOIVONEN, MARI (2008)
TOIVONEN, MARI
2008
Yhteisösosiaalityö - Community Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-09-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19379
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19379
Tiivistelmä
Ammatillisen lisensiaattityöni aiheena on yhdyskuntatyön muuttuminen. Tarkastelen sitä tapaustutkimuksen valossa tutkimalla Kansalaistalo Mansikkapaikkaa. Kansalaistalo Mansikkapaikka on Tampereen Lentävänniemessä sijaitseva yhdyskuntatyötä tekevä matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Mansikkapaikan toiminnasta vastaa pieni sosiaalialan järjestö Kansalaistalo Mansikkapaikka ry.
Kansalaistalo Mansikkapaikka perustettiin vuonna 1994. Se sai alkunsa Nuoret ja päihteet projektista, joka oli ennaltaehkäisevä STM:n rahoittama kahden vuoden projekti, jonka ensisijaisena kohderyhmänä oli Lielahti-Lentävänniemi alueen lapset, nuoret ja heidän perheensä. Projektin työntekijät yhdessä Harjun seurakunnan kanssa etsivät tilaa yhteiselle toiminnalle. He löysivät vanhat päiväkodin tilat Lentävänniemestä ja alkoi Kansalaistalon perustaminen. Lähtökohtana oli tarjota kohtaamispaikka ja mielekästä tekemistä kaikille lähiön asukkaille.
Mansikkapaikan historia on ollut kulkemista projektista projektiin ja sillä on historian vaiheissa ollut erilaisia rahoittajia, kuten Pirkanmaan työelämä- ja elinkeinokeskus (TE-keskus), Raha-automaattiyhdistys, Tampereen kaupunki ja Harjun seurakunta. Mansikkapaikan toiminta on ollut lähes vuosittain katkolla, mutta vuodesta toiseen se on pystynyt jatkamaan toimintaansa.
Tutkimuksessani olen kiinnostunut Kansalaistalo Mansikkapaikan muutoksesta. Miten sen toiminta on muuttunut vuosina 1994-2007? Tarkastelen muutosta Peter L.Bergerin & Thomas Luckmannin (1994, alkuperäinen teos vuodelta 1966) todellisuuden sosiaalisen rakentumisen kautta. Heidän ajatuksensa arkitiedon rakentumisesta pohjautuvat Alfred Schützin ja Thomas Luckmannin aikaisemmin ilmestyneisiin tutkimuksiin arkitiedosta. Jokapäiväinen elämismaailmamme jäsentyy ajallisesti, tilallisesti ja vuorovaikutuksellisesti. Tarkastelen Mansikkapaikan muutosta ajallisesti, tilallisesti ja vuorovaikutuksellisesti.
Määrittelen tutkimukseni tapaustutkimukseksi, jota teen etnografisin ottein. Olen tehnyt viisi kerronnallista haastattelua. Lisäksi käytän asiakirja aineistoa, joka koostuu Mansikkapaikan toimintakertomuksista, erilaisista raporteista ja asiakaskyselyistä vuosilta 1994-2007. Kansalaistalo Mansikkapaikka on ollut oma työpaikkani lokakuusta 2004 eli tutkimus on myös oman työpaikkani tutkimusta. Olen myös itse tutkimuskohteena ja sitä kautta aineistoa ovat myös omat havaintoni ja tietoni Mansikkapaikasta.
Liitän tapaustutkimukseni Mansikkapaikasta laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Yhteiskunnallinen muutos ja erityisesti hallinnollinen muutos kulminoituvat pitkälti uuteen julkishallintoajatteluun (New Public Management). Myös sosiaalityö on siirtynyt uuden julkisjohtamisen myötä markkinaehtoisiin ajattelutapoihin ja käytäntöihin. Sosiaalityön pitäisi muistuttaa liiketoimintaa mahdollisimman paljon. Sen pitää olla tehokas, tuottava ja markkinavetoinen. Suuret yhteiskunnalliset muutokset näkyvät pienessä järjestössä kuten Kansalaistalo Mansikkapaikka ry:ssä. Mansikkapaikan toiminta on muuttunut pioneeriajoista ja maallikkoajoista ammatilliseksi työpaikaksi, joka arvioi ja tavoitteellistaa toimintaansa mahdollisimman tehokkaasti. Mansikkapaikan toiminta on ollut hankkeistamista ja elämistä epävarmuuden tilassa. Tulevaisuus on ollut ja tulee olemaan epävarma.
Tutkimukseni avaa keskusteluita yhden tapausesimerkin avulla yhdestä sosiaalityön työmuodosta, yhdyskuntatyöstä. Yhdyskuntatyöstä, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle sosiaalityön kentällä.
Asiasanat: yhdyskuntatyö, järjestöt, NPM, muutos.
Kansalaistalo Mansikkapaikka perustettiin vuonna 1994. Se sai alkunsa Nuoret ja päihteet projektista, joka oli ennaltaehkäisevä STM:n rahoittama kahden vuoden projekti, jonka ensisijaisena kohderyhmänä oli Lielahti-Lentävänniemi alueen lapset, nuoret ja heidän perheensä. Projektin työntekijät yhdessä Harjun seurakunnan kanssa etsivät tilaa yhteiselle toiminnalle. He löysivät vanhat päiväkodin tilat Lentävänniemestä ja alkoi Kansalaistalon perustaminen. Lähtökohtana oli tarjota kohtaamispaikka ja mielekästä tekemistä kaikille lähiön asukkaille.
Mansikkapaikan historia on ollut kulkemista projektista projektiin ja sillä on historian vaiheissa ollut erilaisia rahoittajia, kuten Pirkanmaan työelämä- ja elinkeinokeskus (TE-keskus), Raha-automaattiyhdistys, Tampereen kaupunki ja Harjun seurakunta. Mansikkapaikan toiminta on ollut lähes vuosittain katkolla, mutta vuodesta toiseen se on pystynyt jatkamaan toimintaansa.
Tutkimuksessani olen kiinnostunut Kansalaistalo Mansikkapaikan muutoksesta. Miten sen toiminta on muuttunut vuosina 1994-2007? Tarkastelen muutosta Peter L.Bergerin & Thomas Luckmannin (1994, alkuperäinen teos vuodelta 1966) todellisuuden sosiaalisen rakentumisen kautta. Heidän ajatuksensa arkitiedon rakentumisesta pohjautuvat Alfred Schützin ja Thomas Luckmannin aikaisemmin ilmestyneisiin tutkimuksiin arkitiedosta. Jokapäiväinen elämismaailmamme jäsentyy ajallisesti, tilallisesti ja vuorovaikutuksellisesti. Tarkastelen Mansikkapaikan muutosta ajallisesti, tilallisesti ja vuorovaikutuksellisesti.
Määrittelen tutkimukseni tapaustutkimukseksi, jota teen etnografisin ottein. Olen tehnyt viisi kerronnallista haastattelua. Lisäksi käytän asiakirja aineistoa, joka koostuu Mansikkapaikan toimintakertomuksista, erilaisista raporteista ja asiakaskyselyistä vuosilta 1994-2007. Kansalaistalo Mansikkapaikka on ollut oma työpaikkani lokakuusta 2004 eli tutkimus on myös oman työpaikkani tutkimusta. Olen myös itse tutkimuskohteena ja sitä kautta aineistoa ovat myös omat havaintoni ja tietoni Mansikkapaikasta.
Liitän tapaustutkimukseni Mansikkapaikasta laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Yhteiskunnallinen muutos ja erityisesti hallinnollinen muutos kulminoituvat pitkälti uuteen julkishallintoajatteluun (New Public Management). Myös sosiaalityö on siirtynyt uuden julkisjohtamisen myötä markkinaehtoisiin ajattelutapoihin ja käytäntöihin. Sosiaalityön pitäisi muistuttaa liiketoimintaa mahdollisimman paljon. Sen pitää olla tehokas, tuottava ja markkinavetoinen. Suuret yhteiskunnalliset muutokset näkyvät pienessä järjestössä kuten Kansalaistalo Mansikkapaikka ry:ssä. Mansikkapaikan toiminta on muuttunut pioneeriajoista ja maallikkoajoista ammatilliseksi työpaikaksi, joka arvioi ja tavoitteellistaa toimintaansa mahdollisimman tehokkaasti. Mansikkapaikan toiminta on ollut hankkeistamista ja elämistä epävarmuuden tilassa. Tulevaisuus on ollut ja tulee olemaan epävarma.
Tutkimukseni avaa keskusteluita yhden tapausesimerkin avulla yhdestä sosiaalityön työmuodosta, yhdyskuntatyöstä. Yhdyskuntatyöstä, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle sosiaalityön kentällä.
Asiasanat: yhdyskuntatyö, järjestöt, NPM, muutos.