Kirjastotoimenjohtajien tehtävät ja niitä koskevat käsitykset.Tapaustutkimus 5000-25000 asukkaan kunnista

Abstract

Vapaakuntakokeilu 1989-1992 ja sen jälkeinen hallinnon kehittäminen 1990-luvulla merkitsivät vuosikymmeniin suurinta muutosta kunnallishallinnossa. Julkista hallintoa oli arvosteltu pysähtyneisyydestä, tehottomuudesta ja byrokratiasta. Uudistukset johtivat vähitellen siihen, että kunnat siirtyivät palveluiden tuottajan roolista niiden välittäjiksi. Resurssiohjauksesta siirryttiin tulosohjaukseen, josta seurasi mm. tarve määritellä toimijat kahteen ryhmään: tilaajiksi ja tuottajiksi.Tuotantoyksiköiden tehtäväksi tuli päättää, miten palvelut toteutetaan. Kuntien hallinnollista rakennetta pyrittiin yksinkertaistamaan ja päätösvaltaa selkeyttämään. Uudistuksen taustalla olivat kansainväliset vaikutteet, joita otettiin vastaan mm. liike-elämän toiminnasta.

Käsillä olevan tutkimuksen tehtäväksi määrittelin kolme kysymystä:

- Miten kirjastotoimenjohtajat suhtautuvat esimiestehtäväänsä? - Miten he asennoituvat erilaisiin yhteistyön muotoihin ja toimijoihin? - Millaisena he näkevät oman kuntansa johtamiskulttuurin?

Empiirinen aines koottiin kyselylomakkeilla keväällä 2004. Kohderyhmänä olivat kirjastotoimenjohtajat kunnissa, joiden asukasluku vaihteli 5000:n ja 25000:n välillä. Tällaisia kuntia oli 152 ja vastausten määrä oli 96 eli 63 %. Tutkimus jakautuu kahteen pääjaksoon. Ensimmäisessä tarkastellaan hallinnon muutoksen taustatekijöitä, johtajuuden ja organisaatiokulttuurin kehitysvaiheita Suomessa ja muualla.

Kirjallisuuskatsaus keskittyy yleisten kirjastojen kannalta merkittävimpään lähteeseen, Kirjastolehden artikkeleihin ja mielipidekirjoituksiin. Jälkimmäisessä osassa tarkastellaan koottua empiiristä aineistoa: millaisia kirjastotoimenjohtajat ovat em. tyyppisissä kirjastoissa ja miten he ovat ottaneet vastaan tapahtuneet muutokset ja uudet toimintatavat.

Vastauksista kävi ilmi, että kirjastotoimenjohtajilla on korkeatasoinen koulutus. Yli 60 % heistä on loppututkinnon suorittaneita ja muillakin on alemman korkeakoulututkinnon taso. Siviilisäädyltään he eivät poikkea muusta väestöstä: n. 80 % heistä on avio- tai avoliitossa. Asenteiltaan kirjastotoimenjohtajat ovat ennakkoluulottomia ja valtaosa heistä on aktiivisesti mukana myös oman työpaikkansa ulkopuolisissa toiminnoissa. Ammattikunnalle on myös ominaista vahva ja tarkoituksellinen kirjastoalalle hakeutuminen: 75 % kirjastotoimenjohtajista on valinnut opintonsa tältä pohjalta. Valinta on tapahtunut jo opiskelun alkuvaiheessa tai heti tutkinnon suorittamisen jälkeen täydennyskoulutuksessa.

Kuntien hallinnon kehittymiseen ammattikunta suhtautuu pääosin myönteisesti. Argumenttina on hyvin usein toteamus, että byrokratia on vähentynyt ja toimivaltuuksia delegoitu entistä selkeämmin myös suoritustasolle. Arvostelu kohdistuu suuriin lautakuntiin, joissa oman alan koetaan jäävän helposti muiden jalkoihin. Kirjastotoimenjohtajie oma aktiivisuus asioihin vaikuttamiseksi on usein heikkoa. He kyllä arvostelevat, mutta eivät välttämättä osallistu kokouksiin, joissa päätöksiä tehdään. Kunnallishallinnon käsitteet ja menettelytavat he oppivat vasta käytännön työssä. Kysymyksiin vastanneista vain viidellä oli opintoja kunnallisalalta.

Yhteistyö sujuu annettujen vastausten mukaan hyvin. Arviossa on kuitenkin syytä ottaa huomioon tietojen yksipuolisuus. Pienissä ja keskisuurissa kunnissa ei tutkimuksen mukaan näyttäisi kuitenkaan olevan kovin voimakasta työyksikön sisäistä hierarkiaa, vaikka sitä koetaan kylläkin laajemman kehysorganisaation puitteissa.

Esimiestyötä vaikeuttaa pienissä kunnissa henkilökunnan pienuus. Vuorotyö vie kohtuuttoman paljon myös kirjaston johtajan aikaa sitomalla hänet tiukasti peruspalvelujen pariin. Ongelmia tuottaa myös perinteinen ja kaavamainen käsitys kirjastotyöstä. Tämä on yhteistä kaikille osapuolille, myös kirjaston henkilökunnalle ja voi muodostua kehittämisen jarruksi. Myönteistä on kuitenkin, että entiset raja-aidat ovat kaatuneet atk:n, tietoverkkojen ja hallinnon muutosten myötä. Lääninraja ei enää estä näkemästä ja tutustumasta lähinaapureihin kuten aiemmin oli asianlaita. Kirjastot ovat usein ensimmäisinä lähtemässä yhteistyöhön naapurikuntien kanssa. Myönteinen kehitys näkyy tutkimuksen mukaan selvästi, kun verrataan tämänhetkisiä ja kymmenen vuoden takaisia asenteita.

Kuntien yhteisen kirjastohallinnon alueella asenteet eivät ole aina myönteisiä. Syynä voi olla pelko oman reviirin menettämisestä tai kuntien erilaisuudesta ja niiden välimatkoista. Myönteisimmin suhtaudutaan yhteisesti järjestettyyn tietopalveluun ja kulttuuritilaisuuksiin. Kirjastotoimenjohtajat osallistuvat nykyisin paljon myös kuntien väliseen alan yhteistyöhön. Innovaatiot jäävät kuitenkin kirjastojen välisiksi, käytännön toimintoja koskeviksi. Kunnat eivät näytä arvostavan heitä yhteyksissä, joissa suunnitellaan laajempia perspektiivejä tulevaisuuteen, jossa mm. kunnan koulutuksen ja opiskelumahdollisuuksien tarjonnan tasolla on kilpaileva merkitys.

Vapaakuntakokeilu ja sen jälkeinen hallinnon uudistus pyrkivät itsehallinnon kehittämisen ohessa myös kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen, paikallisten olosuhteiden huomioimiseen, tehokkuuden lisäämiseen ja palvelujen parantamiseen. Tutkimuksen tulosten mukaan kaikki nämä elementit ovat kohteena olleissa kirjastoissa kehittyneet myönteiseen suuntaan, erityisesti se näkyy yhteistyössä ja innovatiivisuuden kasvussa. Kielteisenä seurauksena on joissakin tapauksissa ollut vastuukysymysten epäselvyys ja haluttomuus osallistua laajempia strategioita suunnitteleviin tai niistä päättäviin kokouksiin. Perinteiset asenteet tuntuvat vielä nykyisin jossain määrin sitovan myös kirjastotoimenjohtajia toimimaan odotetulla tavalla. Työnantajan, kunnan ja asiakkaiden käsitys pienen tai keskisuuren kirjaston tehtävästä sitoo myös kirjastotoimenjohtajia toimimaan perinteisen kaavan mukaan.