Kestävyyden tulkinnat metsäkeskusten yhteistoiminnallisissa käytännöissä

Abstract

Työssä tutkittiin, millaiset yhteistoiminnallisuuden muodot tukevat kestävän metsätalouden toteutumista metsäkeskusten toiminnassa. Viidessä osatutkimuksessa käsitellyt yhteistoiminnalliset käytännöt olivat metsätalouden alueellinen sidosryhmäyhteistyö, metsäsuunnittelu ja -neuvonta sekä puun energiakäytön edistämishankkeet.

Kestävyyttä tarkasteltiin muuttuvana ja kehittyvänä ilmiönä staattisen tasapainon sijasta. Kestävyydellä tarkoitetaan toisiinsa yhteenkietoutuneen sosiaalisen yhteisön ja luonnonjärjestelmän kykyä uusiutua ja palautua häiriöistä niin, että se säilyttää pääpiirteissään toimintansa ja rakenteensa.

Luonnonvarojen käytön kestävyyttä voi tutkia vastaamalla kahteen kysymykseen: Mitkä ovat sosiaalisessa yhteisössä esitetyt tulkinnat merkittäviksi häiriöksi? Miten ja millaisilla yhteistoiminnallisilla käytännöillä niihin vastataan? Alueellisen metsätalouden häiriöiksi ilmenivät puuntuotannon voimavarojen väheneminen, metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kysymykset ja ensiharvennusrästien kasautuminen. Toisaalta ilmeni myös sellaisia eri osapuolten esittämiä tulkintoja häiriöistä, joita ei alueellisessa sidosryhmäyhteistyössä pidetty merkittävinä. Näitä olivat puumarkkinoiden kehittymättömyys ja metsistä saatavien monipuolisten hyötyjen aliarvostus.

Keskusteluareenasta riippuen ensiharvennusrästien syiksi esitettiin vaihtelevia tulkintoja ja myös erilaisia ratkaisuja. Metsätalouden alueellisessa sidosryhmätyöskentelyssä ongelmana nähtiin voimavarojen, kuten rahoituksen ja työvoiman saatavuuden, puute. Puun energiakäytön edistämishankkeissa häiriön syyksi tulkittiin kuitupuun alhainen hinta ja markkinaongelmat. Energiapuuosuuskunnat ja niitä tukevat metsäkeskusten hankkeet olivat esimerkki käytännöstä, jolla mukauduttiin ensiharvennusrästien häiriöön. Metsäkeskuksille hankkeet olivat mahdollisuus vastata uusiutuvan energian yhteiskunnalliseen kysyntään, ensiharvennusrästien sekä laman tuomien saneerausten haasteisiin. Metsänomistajille energiapuuosuuskuntien perustaminen mahdollisti maatilatalouden tulojen lisäämisen ja toisaalta vaihtoehtoisten markkinoiden kehittämisen ensiharvennuspuulle. Mukautuminen edisti sosiaalista kestävyyttä kunta- tai seutukuntatasolla kahdesta syystä: se loi uusia taloudellisia kehityspolkuja maaseudulla sekä paransi metsänomistajien ja yrittäjien mahdollisuuksia tehdä omaehtoisia yritystoiminnallisia päätöksiä.

Metsätalouden kykyyn mukautua häiriöihin vaikuttavat monet metsänhoitoon liitetyt ajatusmallit ja periaatteet. Esimerkiksi puun energiakäyttö ei ole metsien hyödyntämistä, joksi luetaan ainoastaan teollisuuden markkinahakkuut. Tällaiset ajatusmallit asettavat ehtoja metsänhoidon ja metsiin perustuvien elinkeinojen kehittämiselle.

The relationships of collaboration and sustainability in forestry are researched in the study. The collaborative practices studied were: regional forestry programme processes and regional forest council, forest management planning and extension and wood energy promoting projects. All practices are implemented by the Forestry Centres. The theory of dynamic complex ecosocial systems was used as heuristic framework. The sustainability is seen as dynamic stability: Sustainable socio-ecological systems have capability to absorb changes and to self-organize. The operational research concept used was "actor-field", where the conditions for the actors' capacity to act are settled down.

When examining the sustainability of forestry, the three factors should be noticed. First, how define the limits of the particular system. Second, what kind of networks creating tights among both human and non-human actors there are in the system. Third, what kind of interpretations and knowledge claims are supported by the members of the networks.

The actor-field of the regional forestry formed from regional forests, regional forestry organizations and forest owners. For studying the sustainability of forestry, first has to be asked: What are the interpretations as ecosocial disturbances? How to these disturbances are reacted by collaborative practices? In the regional programme process, the relevant interpretations were the shortage of forestry funding, biodiversity maintenance and the overdue pre-commercial thinnings. The interpretations concerning relevant ecosocial disturbances are not only dependent on the scientific validity of the knowledge claims, power relations or successful networks. Also many ideas behind forest management principles defines how issues concerning forestry are discussed. These ideas are maximizing the saw timber production or interpretation that only industrial use of timber is utilization of forests, for example In forestry it is possible to concentrate in production of saw timber of multiple value chains of forests. The collaboration is a proper practice to promote sustainability in both cases. It is possible to find new solutions to the problems of low profitability of forestry contractors and other small-scale enterprises, for example.