Koulutuksen ja tutkimuksen taloudellinen merkitys - vertaileva tutkimus yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen taloudellisesta merkityksestä seitsemälle alueelle
Saarivirta, Toni (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Saarivirta, Toni
Tampere University Press
2004
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Väitöspäivä
2004-05-22Tiivistelmä
Koulutusta ja tutkimusta pidetään nykypäivän tietoon perustuvassa yhteiskunnassa keskeisessä osassa taloudellista kehitystä. Tieto nähdään panoksena, jota edelleen hyödyntämällä saadaan aikaan taloudellista kasvua. Näkökulma etenkin koulutuksen taloudellisen merkityksen tarkastelussa on perinteisesti ollut yksilötasolla liikkuvaa, laajemman näkökulman jäädessä vähemmälle. Koulutuksen yksilölle tuoma taloudellinen hyöty on tunnustettu pitkään. Tässä tutkimuksessa näkökulmana on aluetaloudet, ja aluetason tutkimukset ovatkin olleet vähäisiä. Useiden, maiden tasoilla, tehtyjen tutkimusten mukaan toisen asteen koulutus on kehitysmaiden taloudellisen kehityksen kannalta merkittävämpää kuin korkea-asteen koulutus. Korkea-asteen koulutuksella on vastaavasti kehittyneissä maissa keskeisempi merkitys.
Aihepiiriin liittyvän kirjallisuuden mukaan yliopistollisen toiminnan aluetaloudellinen merkitys on tiivistetysti seuraavanlainen: 1) yliopistoilla on suora kulutusvaikutus alueelleen, 2) yliopistot kouluttavat työvoimaa ja 3) yliopistot toimivat tietoon perustuvan talouden yhtenä lähteenä. Yliopistoilla on myös imagovaikutus: yliopistot luovat positiivista imagoa ja toimivat vetovoimatekijöinä alueilleen.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen taloudellista merkitystä 1960-luvun jälkeisillä yliopistopaikkakunnilla ja Satakunnassa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan alueiden innovatiivisuutta ja sosiaalista pääomaa. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu useista eri lähteistä hankituista tilastoista (mm. Tilastokeskus, Patentti- ja rekisterihallitus) ja niiden yhdistelmistä. Aineistoa analysoidaan tilastollisin menetelmin.
Tutkimuksessa tarkasteltujen alueiden koulutusvarannot ovat erilaiset. 1960-luvun jälkeisten yliopistopaikkakuntien väestöllä on enemmän koulutusta kuin Satakunnassa. Eri koulutustasoilla on eri alueilla erilainen aluetaloudellinen merkitys. Korkeakoulutuksella on jokaisen alueen talouteen positiivinen merkitys Vaasan ja Porin seutukuntia sekä Satakuntaa lukuun ottamatta. Tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan voi sanoa, että mitä enemmän alueella on koulutusta, sitä parempi on sen taloudellinen kehitys. Alueiden elinkeinorakenteet ovat erilaiset ja ihmiset työskentelevät erilaisissa tehtävissä. Koulutus itsessään ei siis ole ratkaisu taloudellisen kehityksen edistämiseen, vaan se on tiiviisti yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan.
Yliopistoilla on aluetalouteen positiivinen merkitys. Yliopistot tuottavat alueelle työvoimaa ja luovat alueelle kulutuskysyntää. Yliopistot maksavat henkilökunnilleen palkkoja, investoivat erinäisiin toimiin (esim. rakentamiseen) ja tuovat alueelle opiskelijoita, jotka edelleen tuovat kulutuskysyntää alueelle. Yliopistojen taloudelliset vaikutukset ovat sekä välittömiä että välillisiä. Välittömiä ovat edellä mainitut. Välillisiä vaikutuksia ovat vastaavasti mm. myöhemmin syntyvät uudet työpaikat ja yliopistoissa tuotetun tiedon hyödyntäminen. Lisäksi koko korkeakoulusektorin merkitys alueiden tutkimus- ja tuotekehitysmenoihin on valtava (Satakuntaa ja Pohjanmaata lukuun ottamatta). Tutkittavien alueiden yliopistojen osalta voidaan todeta, että suurin osa yliopistojen opiskelijoista rekrytoituu opiskelemaan yliopiston lähialueelta. Jos opiskelijan syntymäalue on sama kuin yliopiston sijaintialue, sitä todennäköisemmin opiskelija myös valmistuttuaan jää alueelle. Muulta opiskelemaan tulleiden muuttoalttius sen sijaan on suurempi; muualta opiskelemaan tulleet opiskelijat näyttävät jatkavan valmistuttuaan erityisesti Uudellemaalle.
Koulutus on tämän tutkimuksen tulosten perusteella kannattava investointi paitsi yksityisen henkilön kannalta myös aluetalouden kannalta. Vaikka muutamalla alueella korkeakoulutuksella ei näyttänyt olevan merkitystä alueiden arvonlisäykseen, se ei silti tarkoita, että alueiden korkeakoulutetuilla ei olisi mitään merkitystä aluetaloudelle. Monet korkeakoulutettujen vaikutukset ovat välillisiä, eikä niitä pysty tarkastelemaan määrällisin mittarein. Tämä tutkimus pyrki osittain vastaamaan aiheen ympärillä vellovaan keskusteluun ja raottamaan edes osittain hankalaa aihetta tuomalla siihen mukaan empiirisen näkökulman.
Aihepiiriin liittyvän kirjallisuuden mukaan yliopistollisen toiminnan aluetaloudellinen merkitys on tiivistetysti seuraavanlainen: 1) yliopistoilla on suora kulutusvaikutus alueelleen, 2) yliopistot kouluttavat työvoimaa ja 3) yliopistot toimivat tietoon perustuvan talouden yhtenä lähteenä. Yliopistoilla on myös imagovaikutus: yliopistot luovat positiivista imagoa ja toimivat vetovoimatekijöinä alueilleen.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen taloudellista merkitystä 1960-luvun jälkeisillä yliopistopaikkakunnilla ja Satakunnassa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan alueiden innovatiivisuutta ja sosiaalista pääomaa. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu useista eri lähteistä hankituista tilastoista (mm. Tilastokeskus, Patentti- ja rekisterihallitus) ja niiden yhdistelmistä. Aineistoa analysoidaan tilastollisin menetelmin.
Tutkimuksessa tarkasteltujen alueiden koulutusvarannot ovat erilaiset. 1960-luvun jälkeisten yliopistopaikkakuntien väestöllä on enemmän koulutusta kuin Satakunnassa. Eri koulutustasoilla on eri alueilla erilainen aluetaloudellinen merkitys. Korkeakoulutuksella on jokaisen alueen talouteen positiivinen merkitys Vaasan ja Porin seutukuntia sekä Satakuntaa lukuun ottamatta. Tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan voi sanoa, että mitä enemmän alueella on koulutusta, sitä parempi on sen taloudellinen kehitys. Alueiden elinkeinorakenteet ovat erilaiset ja ihmiset työskentelevät erilaisissa tehtävissä. Koulutus itsessään ei siis ole ratkaisu taloudellisen kehityksen edistämiseen, vaan se on tiiviisti yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan.
Yliopistoilla on aluetalouteen positiivinen merkitys. Yliopistot tuottavat alueelle työvoimaa ja luovat alueelle kulutuskysyntää. Yliopistot maksavat henkilökunnilleen palkkoja, investoivat erinäisiin toimiin (esim. rakentamiseen) ja tuovat alueelle opiskelijoita, jotka edelleen tuovat kulutuskysyntää alueelle. Yliopistojen taloudelliset vaikutukset ovat sekä välittömiä että välillisiä. Välittömiä ovat edellä mainitut. Välillisiä vaikutuksia ovat vastaavasti mm. myöhemmin syntyvät uudet työpaikat ja yliopistoissa tuotetun tiedon hyödyntäminen. Lisäksi koko korkeakoulusektorin merkitys alueiden tutkimus- ja tuotekehitysmenoihin on valtava (Satakuntaa ja Pohjanmaata lukuun ottamatta). Tutkittavien alueiden yliopistojen osalta voidaan todeta, että suurin osa yliopistojen opiskelijoista rekrytoituu opiskelemaan yliopiston lähialueelta. Jos opiskelijan syntymäalue on sama kuin yliopiston sijaintialue, sitä todennäköisemmin opiskelija myös valmistuttuaan jää alueelle. Muulta opiskelemaan tulleiden muuttoalttius sen sijaan on suurempi; muualta opiskelemaan tulleet opiskelijat näyttävät jatkavan valmistuttuaan erityisesti Uudellemaalle.
Koulutus on tämän tutkimuksen tulosten perusteella kannattava investointi paitsi yksityisen henkilön kannalta myös aluetalouden kannalta. Vaikka muutamalla alueella korkeakoulutuksella ei näyttänyt olevan merkitystä alueiden arvonlisäykseen, se ei silti tarkoita, että alueiden korkeakoulutetuilla ei olisi mitään merkitystä aluetaloudelle. Monet korkeakoulutettujen vaikutukset ovat välillisiä, eikä niitä pysty tarkastelemaan määrällisin mittarein. Tämä tutkimus pyrki osittain vastaamaan aiheen ympärillä vellovaan keskusteluun ja raottamaan edes osittain hankalaa aihetta tuomalla siihen mukaan empiirisen näkökulman.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4905]