Väkivallan haavoittavuus ja toimijuuden muutos lähisuhdeväkivallan kohteena olleiden kirjoituksissa

Abstract

Lähisuhdeväkivalta on sosiaalinen ja kansanterveydellinen ongelma sekä globaali ihmisoikeusrikkomus. Tässä tutkimuksessa kysymme miten lähisuhdeväkivallan kohteena olleet kuvaavat väkivallan haavoittavuutta ja toimijuuttaan sekä miten toimijuuden muutoksesta kirjoitetaan. Tutkimusaineistona käytämme väkivaltaa lähisuhteissa kokeneiden temaattisia kirjoituksia (n=55). Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnämme haavoittuvuuden ja toimijuuden käsitteitä sekä niitä koskevia teoreettisia keskusteluja. Analysoimme tutkimusaineiston laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että väkivalta haavoittaa ja rajoittaa toimijuutta merkittävästi ja sen vaikutukset ovat pitkäkestoisia, mutta niitä ei edelleenkään ymmärretä. Väkivallan kokemuksista kertoessaan kirjoittajat käyttävät usein terapeuttista sanastoa. Tämä voi auttaa väkivallan vaikutusten ymmärtämisessä ja avun saamisessa. Samalla se vahvistaa käytäntöjä, joissa huomio kohdistuu yksilöön ja ratkaisut ovat yksilökeskeisiä. Väkivaltaan puuttuminen edellyttää kuitenkin asenteellisia muutoksia sekä rakenteellisia ja yhteiskunnallisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat käytäntöjen muuttamisen ja väkivaltaan ja sen uhkaan puuttumisen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.