Jaettu johtajuus muutoksessa: Lukioiden rehtoreiden ja kehittäjäopettajien kokemuksia jaetusta johtajuudesta osana johtamisjärjestelmän uudistamista

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan rehtoreiden ja kehittäjäopettajien kokemuksia jaetusta johtajuudesta osana Tampereen kaupungin lukioiden johtamisjärjestelmän uudistamista. Aiempi tutkimus osoittaa, että jaettu johtajuus on keskeinen lähestymistapa suomalaiseen koulujohtamiseen, mutta lukiokoulutuksessa sitä on tarkasteltu toistaiseksi vähän, ja tutkimus on painottunut rehtoreihin. Rehtoreiden kasvava työkuorma on tunnistettu, mikä on lisännyt yhteisöllisen ja osallistavan johtajuuden tarvetta pedagogisen toiminnan ja kehittämisen mahdollistamiseksi. Keskeistä on, että johtaminen tukee koulun ydintehtävää: opetuksen ja oppimisen kehittämistä ja laadun varmistamista.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella, miten rehtorit ja kehittäjäopettajat kokevat jaetun johtajuuden osana Tampereen kaupungin lukioiden johtamisjärjestelmän uudistamista. Kokemusten perusteella tarkastellaan jaetun johtajuuden lähtökohtia ja edellytyksiä sekä jaetun johtajuuden vaikutuksia kouluyhteisöön. Lisäksi analysoidaan rehtoreiden ja kehittäjäopettajien näkemyksiä johtajuuden rooleista. Tutkimusta ohjaa sosiaalisen konstruktionismin viitekehys, sillä se tarkastelee tutkittavien kokemuksiin perustuvia merkityksiä jaetusta johtajuudesta.

Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu kymmenestä Tampereen kaupungin lukioiden rehtoreiden ja kehittäjäopettajien teemahaastattelusta, jotka toteutettiin etäyhteyksien välityksellä keväällä 2025. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Rehtoreiden ja kehittäjäopettajien kokemusten mukaan jaettu johtajuus koettiin tarpeelliseksi työkuorman ja lukioyksikköjen kokojen kasvaessa. Jaettu johtajuus nähtiin luonnollisena ja tavoiteltavana osana nykyistä lukioiden toimintakulttuuria. Sen edellytysten koettiin toteutuvan lukioissa erityisesti tiimityörakenteessa, kun taas viestinnän, tiedonkulun ja yhteisen ajan varmistamisen katsottiin edellyttävän jatkuvaa kehittämistä. Tutkittavat kokivat jaetun johtajuuden lisäävän yhteistä kehittämistä ja sitoutumista sekä hajauttavan päätöksentekoa laadukkaammaksi ja läpinäkyvämmäksi. Toisaalta tutkittavat kokivat, että henkilöstön vaihteleva aktiivisuus voi johtaa tehtävien kasautumiseen, ja muutokset rooleissa voivat ajoittain kuormittaa henkilöstöä. Samalla uudenlaisten roolien ja tehtävien koettiin vahvistavan työhyvinvoinnin voimavaroja. Kehittäjäopettajan rooli johtajuudessa näyttäytyi useille tutkittaville edelleen vieraana, kun taas rehtori nähtiin esihenkilöroolissa vastuunkantajana. Tulokset viittaavat siihen, että jaetun johtajuuden kehittyminen on asteittaista ja kontekstisidonnaista. Vaikka perinteinen rehtorikeskeinen johtamiskäsitys vaikuttaa edelleen taustalla, toimintakulttuuri lukioissa on muuttunut yhteisöllisemmäksi, ja jatkuva toiminnan kehittämistarve tunnistetaan.