Kaivamattomat menetelmät vesihuollossa

Abstract

Kaivamattomat menetelmät tarkoittavat vähäisellä maan pinnan häirinnällä ja kaivamisella toteutettua maanalaista rakentamista tai kunnostamista. Kaivamattomat menetelmät voivat toimia ratkaisuna moniin vesihuoltorakentamisen haasteisiin. Menetelmät ovat vielä rajoitetusti käytettyjä Suomessa, mikä voi johtua menetelmien saatavuudesta, Suomen maaperästä sekä alan tavoista ja asenteista.

Tutkimuksessa tarkastellaan kaivamattomia menetelmiä, niiden etuja, käyttötarkoituksia, haasteita sekä suunnitteluprosessia ja soveltuvuutta Suomeen. Tutkimuksen tavoitteena on verrata kaivamattomia menetelmiä perinteiseen aukikaivamiseen vesihuollon rakentamisessa eri näkökulmista. Tutkimusmenetelmänä käytetään kirjallisuustutkimusta.

Kaivamattomia menetelmiä on lukuisia. Ne voidaan jakaa saneeraus- ja porausmenetelmiin. Kaivamattomilla menetelmillä voidaan esimerkiksi alittaa rakennetun ja rakentamattoman ympäristön kohteita, kuten teitä, kulttuuriperintökohteita sekä jokia ja luonnonsuojelukohteita. Menetelmät soveltuvat eri käyttötarkoituksiin ja maaperäolosuhteisiin. Monien kaivamattomien menetelmien suunnitelmanmukaisen toteutuksen ja asennustarkkuuden haasteita ovat maaperän vaihtelevuus, suuret kivet tai kallio. Kirjallisuuden perusteella menetelmän valintaan vaikuttavat mm. käyttökohde, maaperä, kustannukset, urakoitsijan kokemukset, putkikoko sekä tonttiliittymien määrä.

Tutkimusten mukaan kaivamattomat menetelmät ovat ympäristöystävällisempiä ja nopeampia toteuttaa kuin perinteinen kaivumenetelmä. Kaivamattomista menetelmistä erityisesti sujutukset ovat edullinen toteutustapa. Suomessa harvemmin käytetyt porausmenetelmät edellyttävät kallista laitteistoa, mutta voivat alentaa kokonaiskustannuksia esimerkiksi vähäisempien työmaajärjestelyiden, kaivumassojen ja tuentatarpeen ansiosta. Pienissä kaivannoissa työturvallisuusriskit ovat todennäköisesti pienempiä, eikä kaivannoista aiheudu yhtä paljon haittavaikutuksia ympäristöön, kuten haittaa liikenteelle, kuin aukikaivussa. Kaivamattomat menetelmät yleistyvät Suomessa, kun käyttökokemuksia kertyy lisää ja suunnittelussa painoarvoa saavat kustannusten lisäksi myös päästöt ja ympäristövaikutukset.