Palvelujärjestelmän haasteet ja traumainformoitu työote asunnottomuustyössä

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on tarkastella, miten sosiaalityössä asunnottomat henkilöt saadaan paremmin kiinnitettyä palveluihin ja voidaanko traumainformoidulla työotteella parantaa asunnottomuutta kokevien asiakkaiden mahdollisuutta saavuttaa palvelut ja miten he, sekä heidän tilanteensa tulevat kokonaisvaltaisesti huomioiduksi. Tutkielma keskittyy asiakastyön käytäntöihin, yhdistäen traumainformoidun työotteen sekä kiintymyssuhteen huomioimisen asunnottomien asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Tutkielmani tarkastelee traumainformoitua työotetta sekä kiintymyssuhteita erityisesti julkisen sosiaalihuollon asiakastyön kontekstissa ja palvelujärjestelmässä. Teoriaosuudessa syvennytään trauman, traumatisoitumisen, kiintymyssuhteiden ja traumainformoidun työotteen käsitteisiin ja teoreettisiin määritelmiin. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä kansainvälisestä vertaisarvioidusta, tieteellisestä eri tieteenalojen artikkeleista, jotka kytkeytyvät olennaisesti traumainformoidun työotteen käsitteisiin sekä asunnottomuuteen.

Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että traumainformoitu työote on merkityksellinen työskentelymuoto, etenkin pitkäaikaisasunnottomien kohdalla. Traumainformoidulla työotteella voidaan olennaisesti parantaa asunnottomien asiakkaiden palveluihin kiinnittymistä, heidän kokonaisvaltaista kohtaamista ja syventää ymmärrystä heidän kokemistaan haasteista. Vaikka tutkielma keskittyy tarkastelemaan työikäisten 18–65-vuotiaiden asunnottomien haasteita, on lapsuuden ajan kiintymysmallien muodostumisella keskeinen merkitys asiakassuhteen muodostumiselle ja traumatisoituneen ihmisen käyttäytymiselle. Asiakassuhteeseen heijastuvien luottamusongelmien juuret ovat monesti jo lapsuuden kokemuksissa ja traumainformoidun työotteen keskeinen käsite turvallisuuden luomisesta pyrkii korjaavien kokemusten kautta vastaamaan tähän haasteeseen.

Traumat, kiintymyssuhdemallit ja päihteet luovat monimutkaisen verkoston asunnottomuutta kokevien ympärille. Asunnottomuuteen liittyy monia syy-seuraussuhteita, jotka asettavat tämän asiakasryhmän erittäin haavoittavaan asemaan. Traumainformoidun työotteen periaatteen mukaisilla palveluilla, työkäytännöillä ja moniammatillisella yhteistyöllä voidaan aiempaa tehokkaammin vastata asunnottomien yksilöllisiin erityisen tuen tarpeisiin. Aineiston mukaan asunnottomuutta tulisi tarkastella myös psykologisesta näkökulmasta käsin, koska sen voidaan todeta olevan yhtälailla mielenterveys- kuin myös sosiaalinen ongelma. Suomessa traumainformoidun työotteen tutkimus asiakastyön käytäntöihin on vähäistä ja asunnottomuustyön kontekstissa sitä ei löytynyt lainkaan. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset antavat viitteitä kuitenkin sen tarpeellisuudesta myös suomalaisessa asunnottomuustyössä ja sosiaalityössä laajemminkin.