Haimakasvainten leikkaushoidon komplikaatiot : Esiintyvyys TAYS:ssa vuosina 2017–2022

Abstract

Haimassa voi olla sijainniltaan ja laadultaan sekä hyvänlaatuisia että pahanlaatuisia kasvaimia. Osa hyvänlaatuisista kasvaimista voi muuttua pahanlaatuisiksi. Muuntumispotentiaalin omaavat kasvaimet sekä pahanlaatuiset kasvaimet poistetaan leikkaamalla. Leikkaus on ainoa kuratiivinen hoito haimasyöpään, mutta leikkauksen lisäksi käytetään myös neoadjuvantti- ja adjuvanttihoitoja. Leikkaustyyli riippuu kasvaimen sijainnista. Haiman pään kasvaimet poistetaan haiman pään ja pohjukaissuolen poistoleikkauksella (pankreatoduodenektomia eli Whipplen leikkaus). Haiman rungon ja hännän kasvaimet poistetaan haiman hännän ja rungon poistolla (distaaliresektio) joko tähystyksellisesti (laparoskooppisesti tai robottiavusteisesti) tai avoleikkauksessa. Joskus joudutaan poistamaan koko haima. Leikkauksen jälkeinen kuolleisuus on pienentynyt, mutta sairastavuus on edelleen korkea. Leikkauksenjälkeisistä komplikaatioista tärkeimmät ovat haimafisteli, leikkauksen jälkeinen verenvuoto, mahalaukun viivästynyt tyhjeneminen, imunestevuoto (kyloaskites), ja sappinesteen vuoto (sappilekaasi). Kaikille leikkauskomplikaatioille on määritelty kansainvälisesti käytössä oleva vaikeusasteluokittelu, jonka perusteella komplikaatiot jaetaan kliinisesti merkittäviin hoitoa vaativiin sekä ei hoitoa vaativiin komplikaatioihin.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää haiman kasvaimiin kohdistuvien leikkaushoitojen aiheuttamien komplikaatioiden esiintyvyyttä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Aineistona toimi Tampereen yliopistollisen sairaalan gastroenterologian vastuualueella leikatut haimakasvaimet vuosina 2017–2022. Tutkimukseen valitut toimenpiteet olivat haiman hännän distaaliresektio sekä avoleikkauksena että laparoskooppisesti, haiman pään ja pohjukaissuolen poisto (Whipplen leikkaus), koko haiman poisto ja haimakasvaimen paikallinen poisto (enukleaatio).

Tutkimuksen aineistona oli 495 haimaleikkausta, joista 260 (52,5 %) oli Whipplen leikkauksia, 92 (18,6 %) hännän avoresektioita, 69 (13,9 %) hännän tähystysresektioita, 72 (14,6 %) totaalipoistoja ja 2 (0,40 %) enukleaatioita. Hännän avoresektioiden määrä on aineiston aikana laskenut ja vastaavasti tähystysresektioiden määrä noussut. Tähystysresektioissa komplikaatioita oli vähemmän. Avo- ja tähystysresektioissa yleisin komplikaatio oli haimafisteli, joita esiintyi 19 (22,6 %) potilaalla avoresektioissa ja 5 (7,2 %) tähystysresektioissa. Leikkauksen jälkeistä verenvuotoa esiintyi hännän avo- ja tähystysresektioissa vastaavasti 7 (8,3 %) ja 3 (4,3 %) potilaalla ja viivästynyttä mahalaukun tyhjenemistä 3 (3,6 %) ja 1 (1,4 %) potilaalla. Kliinisesti merkittävää kyloaskitesta ei esiintynyt. Whipplen leikkauksissa yleisin komplikaatio oli viivästynyt mahalaukun tyhjeneminen, joita merkittävänä esiintyi 56 (21,5 %) potilaalla. Haimafisteleitä todettiin 33 (12,7 %), leikkauksen jälkeisiä verenvuotoja 34 (13,1 %), kyloaskiteksia 8 (3,1 %) ja sappilekaaseja 19 (7,3 %). Totaalipoistoissa yleisin komplikaatio oli viivästynyt mahalaukun tyhjeneminen, joita oli 16 (22,2 %) kappaletta. Leikkauksen jälkeisiä verenvuotoja oli 5 (6,9 %), kyloaskiteksia 1 (1,4 %) ja sappilekaaseja 8 (11,1 %). Enukleaatioissa ei todettu komplikaatioita.

Taysissa haimakirurgian komplikaatioiden ilmaantuvuudet ovat yleisesti ottaen kansainvälisellä tasolla. Haiman hännän tähystysleikkauksissa komplikaatioita todettiin vähemmän kuin avoleikkauksissa, mikä tukee siirtymistä mini-invasiiviseen tekniikkaan.