Valuuttajohdannaisten käyttö osana riskienhallintaa suomalaisissa vakuutusyhtiöissä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten vakuutusyhtiöiden valuuttajohdannaisten hyödyntämistä osana niiden riskienhallintaa. Vakuutusyhtiöiden sijoitusvarallisuuden yhä kansainvälisempi allokaatio eri valuutta-alueille kasvattaa yhtiöiden altistumista merkittävälle valuuttariskille. Epäsuotuisat valuuttakurssimuutokset voivat siten aiheuttaa huomattavaa arvon heikentymistä sijoitusvarallisuudessa. Tästä syystä valuuttakurssiriskin hallintaan käytetään tyypillisesti valuuttajohdannaisia, joiden avulla riskiä voidaan neutraloida tai pienentää. Tutkielmassa termillä vakuutusyhtiöt viitataan sekä henkivakuutusyhtiöihin että työeläkevakuutusyhtiöihin, ellei erikseen mainita toisin.

Tämän tutkielman tavoitteena on muodostaa jäsennelty kokonaiskuva siitä, miten ja miksi suomalaiset vakuutusyhtiöt hyödyntävät valuuttajohdannaisia osana riskienhallintaa. Tutkielmassa pyritään kuvaamaan toimintaympäristö, jossa valuuttasuojausta koskevat päätökset tehdään sekä tuomaan esiin valintoja ohjaavat tekijät. Laadullinen tutkimusote pyrkii kuvaamaan ilmiötä vakuutusyhtiöiden asiantuntijoiden käytännön näkökulmasta. Haastatteluiden avulla on tavoitteena saada sellaista empiiristä tietoa, joka ei ole suoraan löydettävissä yhtiöiden julkisista raportointiasiakirjoista. Huomionarvoinen näkökulma tutkielmaan on henki- ja työeläkevakuutusyhtiöiden väliset erot valuuttariskialtistumisen määrässä sekä suojauskäytännöissä.

Tutkielma sisältää kaksi teorialukua. Ensimmäisessä teorialuvussa tarkastellaan riskiä ja epävarmuutta ilmiönä sekä kuvataan valuuttariskin luonnetta ja sen merkitystä. Luvussa esitellään riskienhallinnan periaatteet teoreettisella tasolla sekä käydään läpi henki- ja työeläkevakuutusyhtiöiden toimintaa ohjaava sääntelykehikko. Toisessa teorialuvussa käydään läpi valuuttariskin hallinnassa käytettävät instrumentit ja niiden yleispiirteet. Samalla luvussa tarkastellaan johdannaissopimuksiin liittyvää vastapuoliriskiä sekä sopimuskehystä, jonka avulla tältä riskiltä voidaan suojautua.

Tutkielman empiriaosuus on luonteeltaan laadullinen eli kvalitatiivinen. Empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla. Tutkielmaa varten haastateltiin viittä asiantuntijaa suomalaisista henki- ja työeläkevakuutusyhtiöistä. Asiantuntijoiden vastuualueet painottuivat valuuttasuojauksen ja sijoitustoiminnan ympärille. Haastatteluiden kautta kerätty tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti.

Tutkielman tulokset osoittavat, että eroja valuuttariskialtistuksessa työeläke- ja henkivakuutusyhtiöiden väliltä löytyy. Työeläkeyhtiöillä altistus on jatkuvaa ja mittavaa, kun taas henkivakuutusyhtiöissä altistuksen määrä vaihtelee yhtiöittäin. Altistustasoon vaikuttavat muun muassa sijoitusallokaation jakautuminen sekä valitut sijoituskohteet. Valuuttasuojauksen strateginen toteutus ei ole sidoksissa yhtiötyyppiin. Käytännössä työeläkeyhtiöissä suojaus on kuitenkin pääosin aktiivista, kun taas henkiyhtiöissä se on luonteeltaan passiivisempaa. Instrumenttivalinnoissa ei havaita merkittäviä eroja yhtiötyyppien välillä. Molemmissa yhtiötyypeissä lyhyen maturiteetin valuuttatermiinit ovat selvästi käytetyimpiä suojausinstrumentteja. Johdannaisten käytön laajuudessa esiintyy eroja, sillä työeläkeyhtiöiden suuremmat valuuttakurssialtistukset johtavat tyypillisesti laajamittaiseen käyttöön sekä monipuolisempaan instrumenttivalikoimaan.