Toiveikkuus työhyvinvointitekijänä : Työtä ja läheishoivaa yhteensovittavien työntekijöiden näkökulma

Abstract

Tässä sosiaalipolitiikan pro gradu tutkielmassa tarkastelen työtä ja läheishoivaa yhteensovittavien 50–69-vuotiaiden naisvastaajien toiveikkuutta työhyvinvoinnin tekijänä. Työn ja läheishoivan yhteensovittaminen yleistyy väestön ikääntyessä, kun hoivapoliittiset linjaukset siirtävät hoivavastuuta yhteiskunnalta perheille ja yksilöille. Työssäkäyvään väestöön kohdistuu tästä syystä yhteiskunnassamme kasvavia paineita, vaikka työelämässä on tunnistettu jo ennestään työhyvinvoinnin heikentymistä, kuten mielekkyyskatoa ja uupumusta. Myös ennenaikaiset mielenterveysperustaiset eläköitymiset ovat lisääntyneet, vaikka työurien kestävyys ja pidentäminen ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi keskeisiä poliittisia tavoitteita. Hoivapalveluihin kohdistuvien leikkausten myötä työntekijöiden odotetaan ottavan yhä enemmän vastuuta hoi-vasta ikääntyvien perheenjäsenten avuntarpeen kasvaessa. Hoivavastuun kasvu, sekä työn ja läheishoivan yhteensovittaminen haastavat työssäjaksamista ja kuormittavat etenkin naisia, jotka edelleen vastaavat valtaosasta informaalia hoivaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tutkielmassa toiveikkuus on tulevaisuuteen suuntautuva positiivinen voimavara, joka käsitetään tutkielmassa moniulotteisena ilmiönä. Toiveikkuus määrittyy yksilöön kytkeytyvänä tekijänä psykologisena pääomana sekä toimijuutena. Toiveikkuuden yhteisöllisiä tekijöitä ohjaavat teoriassa sosiaalisen toivon tutkimuksen näkökulmat, sekä toiveikkuuden näkeminen osana haastateltavien työhyvinvointia. Tutkielman kantavana ajatuksena on toiveikkuuden näkeminen haastateltavien työhyvinvointia edistävänä tekijänä, sekä kulttuurinen ymmärrys yksilöitä ympäröivien tekijöiden vaikutuksesta toiveikkuuden muodostumiseen.

Tutkielman aineistona on seitsemän teemahaastattelua, jotka on kerätty osana Väestöliiton koordinoimaa Ruuhkavuodet 2 -hanketta. Hankkeen päärahoittaja on Työsuojelurahasto. Haastatteluissa toiveikkuutta kartoitettiin omana teemana, osana hankeen muita tutkimusaiheita. Tutkielman analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja tarkoituksena on esittää toiveikkuuteen vaikuttavia tekijöitä työtä ja läheishoivaa yhteensovittavien näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on: mitkä tekijät vaikuttavat työtä ja läheishoivaa yhteensovittavien työntekijöiden toiveikkuuteen?

Tutkimus vahvisti aiempaa teoriaa toiveikkuuden dynaamisuudesta ja muutosherkkyydestä. Tutkimuksen perusteella työntekijöiden toiveikkuuteen vaikuttavat sekä yksilöön kytkeytyvät tekijät että yhteisölliset tekijät. Yksilöön kytkeytyvinä tekijöinä oli ensinnäkin työntekijöiden psykologiset voimavarat, jotka tarkoittivat kykyä asettaa tavoitteita tulevaan, kykyä ylittää vastoinkäymisiä, sekä kokemusta hallinnasta ja oman luonteen käyttöä toiveikkuuden ylläpidossa. Toisena yksilöön kytkeytyvänä tekijänä oli aktiivinen toimijuus. Toiveikkuutta piti yllä oma aktiivinen toimijuus, joka haastateltavien kuvaamana tarkoitti läheisen arkista auttamista ja omia harrastuksia kuten liikuntaa, sekä opiskelua. Toimijuudella vahvistettiin aiemmassa tutkimuksessa psykologisena pääomana tunnistettua toiveikkuutta.

Yhteisöllisinä tekijöinä puolestaan ovat sosiaaliset suhteet ja työhön liittyvät työhyvinvointitekijät. Yhteisöllisiin toiveikkuuden tekijöihin kuuluvat sosiaaliset suhteet työyhteisössä, läheishoivasuhde sekä suhteet perheeseen ja ystäviin. Työhyvinvointitekijöihin puolestaan kuuluivat työyhteisö, johtaminen, tiedottaminen sekä työn mielekkyys. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa työpaikoilla sekä työtä ja läheishoivaa yhteensovittavien arjessa. Toiveikkuuteen vaikuttavien tekijöiden avulla voidaan edistää työhyvinvointia tukevan toimintakulttuurin rakentamista työpaikoilla.