SECI-mallin hyödyntäminen henkilösidonnaisen kriittisen tietämyksen säilyttämisessä

Abstract

Asiantuntijaorganisaatioiden suorituskyky ja jatkuvuus perustuvat työntekijöihin sitoutuneeseen kriittiseen tietämykseen, josta merkittävä osa on vaikeasti sanallistettavaa hiljaista tietämystä. Samanaikaisesti työvoiman ikääntyminen ja henkilöstön liikkuvuus lisäävät riskiä, että organisaatio menettää tietämystä esimerkiksi eläköitymisen tai vaihtuvuuden seurauksena. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan, miten asiantuntijaorganisaatiot voivat systemaattisesti säilyttää henkilösidonnaista kriittistä tietämystään. Tässä työssä vastataan päätutkimuskysymykseen: Mitä kriittisen tietämyksen säilyttämisen haasteisiin vastaavia käytänteitä kirjallisuus tunnistaa ja miten ne voidaan jäsentää SECI-mallin vaiheiden mukaisesti? Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka vaiheet dokumentoitiin selkeästi. Aineisto kerättiin kolmesta tietokannasta ja lopulliseen aineistoon valikoitui 20 julkaisua. Tutkimuksen näkökulmaksi valikoitui SECI-malli, joka jakautuu neljään vaiheeseen: sosialisaatio, ulkoistaminen, yhdistäminen ja sisäistäminen. Tulokset osoittavat, että kriittisen tietämyksen säilyttämisen haasteisiin vastaavia käytänteitä voidaan tunnistaa SECI-mallin jokaisessa vaiheessa. Sosialisaatiovaiheessa haasteena tunnistettiin tietämyksen henkilösidonnaisuus ja haluttomuus tietämyksen jakamiselle, ulkoistamisvaiheessa hiljaisen tietämyksen artikuloinnin vaikeus ja ylidokumentointi, yhdistämisvaiheessa tietämyksen hajanaisuus ja sen luotettavuus, sisäistämisvaiheessa pelkkien eksplisiittisten ohjeiden riittämättömyys. Ratkaisukäytänteiksi nousi mentorointi, tarinankerronta, haastattelut, videointi, tietämyksen tunnistekäytännöt, ylläpitorooli ja videoiden katselu. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tietämyksen säilyttämisen prosessin kehittämisessä, jotta organisaation henkilösidonnainen tietämys saadaan paremmin hyödynnettyä koko organisaation laajuudella.