Lasten resilienssi : Vanhempien alkoholin ongelmakäytön seuraukset

Abstract

Lapset ovat usein ensisijaisia osallisia, jotka kärsivät vanhemman ongelmallisesta juomisesta. Suomessa arviolta 89 000 alaikäistä lasta elää perheessä, jossa vanhemmalla on tai on ollut päihdeongelma. Useimmiten päihteenä on alkoholi. Noin joka viides nuori kokee vanhemman alkoholinkäytön haittaavan elämäänsä. Lasten hyvinvointi ja kehitys vaarantuvat kasvuympäristössä, jossa vanhempi käyttää alkoholia ongelmallisesti. Negatiivisista vaikutuksista mielenterveyden ongelmat ja koulunkäynnin haasteet ovat yleisimmin mainittuja. Lapset tarvitsevat psyykkistä selviytymiskykyä, eli resilienssiä pärjätäkseen hankalissa olosuhteissa. Resilienssi on dynaaminen prosessi, jota on mahdollista tukea sekä kehittää. Resilienssin lisäksi suojaavat tekijät, kuten lapsen ongelmaratkaisutaidot tai sisarus, auttavat vaikeissa olosuhteissa.

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli selvittää miten alkoholia ongelmallisesti käyttävän vanhemman lapset selviytyvät haastavista olosuhteista ja millaisista asioista he saavat tukea. Resilienssiä ja suojaavia tekijöitä tarkastelemalla voidaan ymmärtää lapsen selviytymisen taustalla vaikuttavia mekanismeja ja mahdollisesti tunnistaa ne olosuhteet, joissa lapsi tarvitsee erityisesti tukea. Resilienssiä tukemalla voidaan suojata lapsen mielenterveyttä, sekä ehkäistä monia haasteita, kuten ongelmallisen alkoholinkäytön ylisukupolvistuminen. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena oli ymmärtää ilmiötä, painottaen lasten kokemuksia. Tutkielmassa pyrittiin tunnistamaan keinoja lasten tukemiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä sekä löytämään palveluiden kehityskohteita. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin 12 vertaisarvioitua artikkelia, jotka on julkaistu Euroopassa, Pohjois-Irlannissa, Pohjois-Amerikassa, Aasiassa sekä Afrikassa.

Lasten selviytymistä kuvaavia tekijöitä tunnistettiin useita, ja ne jaettiin neljään pääkategoriaan: resilienssin vaiheet, selviytymisstrategiat, sosiaaliset suhteet ja tuki, sekä stigma. Resilienssin kehitystä kuvattiin prosessina, joka koostuu neljästä eri vaiheesta, joissa yksilön selviytymisen keinoihin voidaan liittää erilaisia ominaispiirteitä. Vanhempien alkoholin ongelmakäytöstä kärsivien selviytymisstrategiat vaihtelivat aktiivisen, vähemmän aktiivisen, sitoutuneen sekä tehtäväkeskeisen välillä. Maantieteelliset, kulttuuriset sekä yksilölliset tekijät vaikuttivat selviytymisstrategioiden eroihin. Länsimaissa korostuivat yksilölliset strategiat, kuten itsereflektio, kun taas Afrikassa korostuivat symbolinen ajattelu sekä uskonnon merkitys. Sosiaaliset suhteet tunnistettiin merkittäväksi resilienssiä tukevaksi tekijäksi. Stigman kokeminen oli yleistä ja apua hakevat kokivat jäävänsä unohdetuiksi hoitojärjestelmässä. Katsauksen perusteella voidaan todeta, että lasten selviytymisen takana on monia resilienssin osatekijöitä, joita on mahdollista tukea. Lasten huomioiminen sosiaali- ja terveyspalveluissa nykyistä paremmin edellyttää ammattilaisten koulutusta sekä sujuvampaa moniammatillista yhteistyötä. Lasten resilienssin tukemisen keskeinen rooli tulisi tunnistaa ja sisällyttää osaksi sosiaali- ja perhepalveluiden rakenteita ja toimintakäytäntöjä.