Suomalaista futiskulttuuria luomassa: Futari-lehden uutisointia vuosina 1982–1984

Abstract

Maantiede on aina näytellyt suurta roolia joukkueurheilussa. Urheilujoukkueet ovat vientituote ja leimallinen osa paikallisidentiteettiä. Paikallisen seuran ja paikallisyhteisön välillä vallitsee vahva side, jotka elävät toisistaan. Katsojat tuovat seuralle merkityksen ja rahaa, seura kannattajille yhteisöllisyyttä ja merkitystä. Tästä näkökulmasta onkin nurinkurista, että Suomessa jalkapallokannattajat hakevat lempiseuransa usein ulkomailta, vaikka paikallisiakin vaihtoehtoja olisi runsaasti tarjolla. Suomalainen jalkapallon ystävä voi sanoa kannattavansa toisella puolella manteretta pelaavaa seuraa, jonka pelissä hän ei välttämättä ole edes käynyt paikan päällä.

Futari oli vuosina 1982–2014 Suomen Palloliiton yhdessä Sanoma Yritysjulkaisun kanssa toimittama jäsenlehti, joka toimitettiin kaikille lisenssin omaaville jalkapallon harrastajille Suomessa. Sen painaminen lopetettiin vuonna 2014, mutta 1984 se oli 60 000 kappaleen levikillään aikansa suurin urheilulehti Suomessa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan lehden uutisointia vuosina 1982–1984. Tutkimuskysymyksenä on, miten lehdessä kirjoitettiin suomalaisista ja ulkomaisista jalkapalloilijoista. Medialla on tutkitusti kriittinen vaikutus kannattajuuden muodostumiselle. Lapsuudessa altistuminen tunnepitoiselle kuvastolle vaikuttaa kannattajuuspäätökseen ratkaisevalla tavalla.

Johtopäätöksinä tutkimuskysymykseen on todettava, että Futari-lehdessä esiintyi eroavaisuuksia suomalaisista ja ulkomaalaisista pelaajista kirjoitettaessa. Suomalaisia pelaajien henkilökuvissa lähestymiskulmana oli usein mahdollisesti tulevaisuudessa siintänyt haave ammattilaisuudesta ulkomailla. 1980-luvulla suomalaiset jalkapalloammattilaiset olisivat mahtuneet yhteen tila-autoon. He olivat usein helposti lähestyttäviä oman kylän poikia, kun taas ulkomaalaisten tähtien kohdalla tähtikuvaa ja sankarimyyttiä luotiin täysin eri tavalla muun muassa visuaalisuutta vahvasti hyödyntäen.