Varjoista valoon: Hybridioperaatioiden julkinen attribuutio ja vastatoimet Venäjän varjosotaa vastaan
Haverinen, Ville (2025)
Haverinen, Ville
2025
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-11-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025110510400
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025110510400
Tiivistelmä
Venäjä ja muut vihamieliset toimijat hyödyntävät hybridivaikuttamista pyrkiessään saavuttamaan tavoitteitaan kansainvälisessä järjestelmässä. Hybridiuhkien luonne ja ominaisuudet, kuten monitulkintaisuus ja kiistettävyys sekä piilossa ja sodan kynnyksen alapuolella toimiminen, aiheuttavat hybridioperaatioiden kohteina oleville toimijoille merkittäviä haasteita hybridiuhkiin vastaamisessa ja pelotteen luomisessa. Tutkielmassa syvennytään yhteen hybridivaikuttamiselta puolustautumisen kannalta keskeiseen elementtiin, julkiseen attribuutioon. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä julkisesta attribuutiosta, sen roolista hybridivaikuttamiseen vastaamisessa sekä attribuution ja vastatoimien suhteesta pelotteeseen hybridiuhkia vastaan.
Tarkastelemalla kolmea viimeaikaista tapausta – GRU:n kyberoperaatioita, Venäjän välineellistetyn maahantulon operaatiota Suomen itärajalla sekä Suomen ja Viron välisen EstLink 2 -merikaapelin vaurioitumista – tutkielmassa paikannetaan ja analysoidaan hybridioperaatioiden attribuution ja vastatoimien kannalta keskeisiä tekijöitä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan attribuution sekä vastatoimien vaikutuksia hybridipelotteeseen. Pelote toimii tutkielmassa paitsi tutkimuksen kohteena myös teoreettisena viitekehyksenä. Menetelmällisenä työkaluna hyödynnetään tulkinnallista sisällönanalyysia.
Tutkielman havainnot voidaan kiteyttää kolmeen kokonaisuuteen. Ensiksi, valtiot attribuoivat normien muokkaamiseen ja pelotteen luomiseen liittyvien syiden lisäksi myös poliittishistoriallisista ja kansalliseen ja kansainväliseen profiloitumiseen kytkeytyvistä syistä. Toiseksi, valtioiden kykyä attribuoida voivat mahdollistaa ja rajoittaa makro- ja mikrotason poliittiset tekijät, jotka kumpuavat muun muassa kansainvälisen oikeuden sekä kansallisen turvallisuuden ristiriidasta, politiikan ja juridiikan yhteenkietoutumisesta sekä attribuoivan toimijan kansainvälisestä liikkumatilasta. Kolmanneksi, vaikka vastatoimet ovat usein keskeisessä roolissa hybridipelotteen luomisessa, voivat ne johtaa myös pelotteen heikkenemiseen, jos niiden pitkän aikavälin kielteiset vaikutukset ylittävät lyhyen aikavälin hyödyt.
Havaintojen perusteella voidaan todeta, että julkinen attribuutio on tärkeä osa hybridivaikuttamiseen vastaamista, sillä se usein mahdollistaa voimakkaammat vastatoimet ja nostaa vihamielisten toimijoiden kynnystä tukeutua hybridiuhkiin vaikuttamisen välineinä. Poliittisjuridiset tai kansainvälispoliittiset olosuhteet voivat kuitenkin luoda tilanteen, jossa vihamielisen toimijan julkinen attribuutio ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Attribuutio ei myöskään usein yksinään riitä, vaan hybridiuhkiin vastaamisessa vielä keskeisempää on attribuutiota seuraavat vastatoimet. Osuvilla, tehokkailla ja oikein ajoitetuilla toimilla voidaan aiheuttaa vastapuolelle merkittäviä kustannuksia ja luoda kestävää pelotetta, vaikkakin väärin käytettyinä ne voivat johtaa myös odottamattomiin ja kielteisiin seurauksiin.
Tarkastelemalla kolmea viimeaikaista tapausta – GRU:n kyberoperaatioita, Venäjän välineellistetyn maahantulon operaatiota Suomen itärajalla sekä Suomen ja Viron välisen EstLink 2 -merikaapelin vaurioitumista – tutkielmassa paikannetaan ja analysoidaan hybridioperaatioiden attribuution ja vastatoimien kannalta keskeisiä tekijöitä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan attribuution sekä vastatoimien vaikutuksia hybridipelotteeseen. Pelote toimii tutkielmassa paitsi tutkimuksen kohteena myös teoreettisena viitekehyksenä. Menetelmällisenä työkaluna hyödynnetään tulkinnallista sisällönanalyysia.
Tutkielman havainnot voidaan kiteyttää kolmeen kokonaisuuteen. Ensiksi, valtiot attribuoivat normien muokkaamiseen ja pelotteen luomiseen liittyvien syiden lisäksi myös poliittishistoriallisista ja kansalliseen ja kansainväliseen profiloitumiseen kytkeytyvistä syistä. Toiseksi, valtioiden kykyä attribuoida voivat mahdollistaa ja rajoittaa makro- ja mikrotason poliittiset tekijät, jotka kumpuavat muun muassa kansainvälisen oikeuden sekä kansallisen turvallisuuden ristiriidasta, politiikan ja juridiikan yhteenkietoutumisesta sekä attribuoivan toimijan kansainvälisestä liikkumatilasta. Kolmanneksi, vaikka vastatoimet ovat usein keskeisessä roolissa hybridipelotteen luomisessa, voivat ne johtaa myös pelotteen heikkenemiseen, jos niiden pitkän aikavälin kielteiset vaikutukset ylittävät lyhyen aikavälin hyödyt.
Havaintojen perusteella voidaan todeta, että julkinen attribuutio on tärkeä osa hybridivaikuttamiseen vastaamista, sillä se usein mahdollistaa voimakkaammat vastatoimet ja nostaa vihamielisten toimijoiden kynnystä tukeutua hybridiuhkiin vaikuttamisen välineinä. Poliittisjuridiset tai kansainvälispoliittiset olosuhteet voivat kuitenkin luoda tilanteen, jossa vihamielisen toimijan julkinen attribuutio ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Attribuutio ei myöskään usein yksinään riitä, vaan hybridiuhkiin vastaamisessa vielä keskeisempää on attribuutiota seuraavat vastatoimet. Osuvilla, tehokkailla ja oikein ajoitetuilla toimilla voidaan aiheuttaa vastapuolelle merkittäviä kustannuksia ja luoda kestävää pelotetta, vaikkakin väärin käytettyinä ne voivat johtaa myös odottamattomiin ja kielteisiin seurauksiin.
