Eron jälkeistä elämää rakentamassa : Eroseminaariin osallistuneiden kokemuksia eron vaikutuksista ja tuen merkityksestä

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee eron jälkeisiä kokemuksia ja tuen merkitystä Suomalaisen eroseminaarin käyneiden henkilöiden näkökulmasta. Ero voi vaikuttaa ihmisen elämään juridisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti ja fyysisesti. Erojen yhteiskunnalliset seuraukset näkyvät esimerkiksi sosiaalityössä, erityisesti lastensuojelun ja perhepalveluiden kuormituksena. Tutkielman aineistona on Eropäiväkirjat-dokumenttisarja, jossa seurataan viiden henkilön elämää eron jälkeen ja heidän osallistumistaan eroseminaariin. Tutkielman tehtävänä on tarkastella millaisia eron vaikutuksia osallistujat ovat kokeneet sekä millaista tukea eron käsittelyyn he ovat seminaarin myötä saaneet. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat parisuhteen ja perheen monimuotoisuus, eron mahdolliset vaikutukset sekä eroauttaminen. Tutkimus pohjautuu fenomenologiseen viitekehykseen ja analyysimenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimustulosten mukaan erosta aiheutuu sekä kielteisiä että myönteisiä kokemuksia. Osallistujat kuvasivat surua, vihaa ja yksinäisyyttä, mutta myös helpotusta, kiitollisuutta ja mahdollisuutta kasvuun. Muun muassa arkeen, talouteen ja sosiaalisiin suhteisiin kohdistuvat muutokset olivat osallistujien elämässä merkittäviä. Suomalainen eroseminaari osoittautui osallistujille tärkeäksi tukimuodoksi. Se tarjosi vertaistukea, mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja työstää kaikenlaisia tunteita turvallisessa ympäristössä sekä välineitä suunnata katseen kohti tulevaa. Osallistujat kokivat seminaarin vahvistaneen heidän itsetuntemustaan, helpottaneen irtautumista menneestä ja auttaneen rakentamaan uutta elämää eron jälkeen. Ero-seminaari näyttäytyi myös keinona ehkäistä eroon liittyvää psyykkistä kuormitusta ja yksinäisyyttä.

Tutkimustulokset korostavat, että eroauttamisen merkitys on huomattava niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Erot synnyttävät palveluntarpeita, joiden ennaltaehkäisy edellyttää toimivia tukirakenteita. Kehittämällä eroauttamisen saatavuutta ja monimuotoisuutta voidaan edistää eronneiden hyvinvointia, tukea perheitä muutostilanteissa ja samalla vähentää sosiaali- ja terveyspalveluiden kuormitusta.