”Ilman verkostoja ei olisi kestävyystyötä” : Kestävän kehityksen edistäminen Asikkalassa

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee kestävän kehityksen edistämistä Asikkalassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kestävän kehityksen toimenpiteitä pienessä maaseutukunnassa voidaan toteuttaa, ja mitkä tekijät mahdollistavat ja estävät pienessä kunnassa tehtävää kestävän kehityksen edistämistyötä. Kunnat tekevät kestävyystyötä osana verkostoja, ja tutkimuksen toisena tavoitteena onkin lisätä ymmärrystä verkostojen merkityksistä pienissä kunnissa tehtävälle kestävyystyölle. Tarkoituksena on selvittää, millaisten kompetenssien ja verkostojen avulla myös pienten kuntien on mahdollista toteuttaa vaikuttavaa kestävyystyötä.

Kestävä kehitys on kuntalain 1 §:n puitteissa kiinteä osa kaikkien kuntien tehtäväkenttää. Siitä huolimatta kunnissa edistetään kestävyyttä vaihtelevalla laajuudella, ja pienistä kunnista hyvin harvalla kestävä kehitys on systemaattinen osa toimintaa. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä syvennytään kuntien asemaan kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanijana, esitellään erityisesti pienten kuntien toimintaympäristöön liittyviä haasteita sekä perehdytään verkostojen rooliin osana kuntien toimintaa ja kestävää kehitystä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena yksittäistapaustutkimuksena, ja tutkimuksen aineisto koostuu kolmesta Asikkalan kunnan viranhaltijan haastattelusta sekä kunnan julkaisemista dokumenteista. Haastateltaviksi valittiin viranhaltijoita, jotka ovat kunnan kestävän kehityksen näkökulmasta avainasemissa. Haastatteluaineiston analyysissa on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, ja dokumenttiaineisto on analysoitu dokumenttianalyysin avulla.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kestävyystyötä hidastaa poliittinen vastavirta, resurssien vähäisyys ja systemaattisuuden puute. Riittävä taloudellinen liikkumavara mahdollistaa merkittäviä investointeja kestävän kehityksen edistämiseksi, mutta näiden lisäksi kuntien on mahdollista edistää kestävyyttä arkisilla innovaatioilla. Keskeistä on kestävän kehityksen mukaisten arvojen huomioiminen osana kaikkien kunnan toimialojen toimintaa. Tutkimustulosten valossa verkostot ovat välttämätön edellytys pienten kuntien kestävyystyölle. Verkostoja voidaan hyödyntää uusien ratkaisujen skaalaukseen ja kunnan sisäiseen tiedon jakamiseen, ja verkostot mahdollistavat resurssien jakamisen kestävän kehityksen toimenpiteiden arkisessa toteutuksessa. Aktiivinen verkostoituminen ja verkostoihin sitoutuminen näyttäytyvätkin tutkimustulosten perusteella toimivina ratkaisuina useimpiin kestävän kehityksen edistämisen haasteisiin, huomioiden kunkin kunnan ominaispiirteet ja edellytykset toimia verkostoissa.