Tutkijoiden kokemuksia tutkimustyön luovuudesta muuttuneessa yliopistotyössä
Puukko, Tessa (2025)
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202506046658
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202506046658
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia tutkijoilla on luovuudesta tutkimustyössä ja miten nykyinen yliopistopolitiikka näkyy tutkijoiden luovuuskokemuksissa. Tarkastelun lähtökohtana oli ymmärtää, millaisia kokemuksia ja käsityksiä tutkijoilla on luovuudesta tieteellisessä työssä sekä tuoda näkyväksi luovuutta ei-taiteellisessa työssä. Tutkijoiden kokemuksia yliopistotyön muutoksesta on tutkittu runsaasti, mutta sen vaikutuksia tutkijoiden luovuuteen ei ole tutkittu.
Aineisto kerättiin kahdesta tutkijoiden ammattiliiton jäsenyhdistyksestä. Tutkimukseen osallistui neljä eri uran vaiheessa olevaa tutkijaa. He ovat yhteiskuntatieteellisiltä ja teknillis-taiteellisilta tieteenaloilta sekä he kaikki edustavat eri tutkimusaloja. Aineistonkeruuna käytettiin syvähaastattelua.
Tutkimus on laadullinen kokemuksia tutkiva tutkimus, jossa käytettiin Laineen (2018) fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa. Analyysi koostui yksilöllisistä merkityksistä ja yhteisistä merkityskokonaisuuksista, joita tarkasteltiin suhteessa Corazzan (2016) dynaamiseen luovuuden määritelmään.
Kaikki tutkittavat ovat luovia toimijoita, koska he kokevat luovuutta työssään. Luovien toimijoiden luova potentiaali on erilaista, koska heillä on erilaisia resursseja toimia luovasti. Näitä ovat itselle ominaiset luovat ilmaisutavat, eri ammattiroolien hyödyntäminen tutkijan työssä ja yhteisöllinen luovuus. Luovaan potentiaaliin liitetään myös luovuuteen liitettäviä ominaisuuksia kuten synestesia, intuitio, rohkeus ja herkkyys. Kaikki tutkijat kokevat flow:ta, joka ei ole kokemuksena samanlaista tavoitteellista luovaa toimintaa kuin luova prosessi. Vaikka flow:n positiiviset vaikutukset lisäävät luovien toimijoiden luovaa potentiaalia, sillä on myös luovaa toimijuutta heikentäviä vaikutuksia. Vaikka luovat prosessit ovat yksilöllisiä, niissä on yhteisiä piirteitä, kuten itsenäisessä työskentelyssä koettu asioiden yhdistely ja yhteisöllisessä työskentelyssä tutkittavien kanssa yhteistyöhön pyrkiminen. Tutkittavien kokemuksissa työympäristö tukee luovuutta, joka kehittää tutkittavien luovaa potentiaalia ja luovaa toimijuutta.
Yliopistotyön muutoksen vaikutukset luovuuteen koetaan välillisinä ja suorina. Työolosuhteiden heikentyminen on heikentänyt luovuudelle tarjottavia resursseja. Esimerkiksi tutkimustyön kaventuminen ja määräaikaiset työsopimukset vaikuttavat välillisesti negatiivisesti luovuuteen. Välillisesti positiivisesti vaikuttavia tekijöitä luovuuteen ovat vakituinen työsuhde ja rahoituksen saaminen tutkimukselle. Yliopistotyön muutoksen seurauksen suoria vaikutuksia ovat yhteisöllinen ja välinearvoinen luovuus. Heikentyneissä työolosuhteissa luovuutta suojaavina tekijöinä koetaan henkinen työ ja työyhteisön tuki luovuudessa. Vaikka muutoksilla on vaikutuksia luovuuteen, tutkijat kokevat voivansa käyttää luovuutta työssään.
Aineisto kerättiin kahdesta tutkijoiden ammattiliiton jäsenyhdistyksestä. Tutkimukseen osallistui neljä eri uran vaiheessa olevaa tutkijaa. He ovat yhteiskuntatieteellisiltä ja teknillis-taiteellisilta tieteenaloilta sekä he kaikki edustavat eri tutkimusaloja. Aineistonkeruuna käytettiin syvähaastattelua.
Tutkimus on laadullinen kokemuksia tutkiva tutkimus, jossa käytettiin Laineen (2018) fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa. Analyysi koostui yksilöllisistä merkityksistä ja yhteisistä merkityskokonaisuuksista, joita tarkasteltiin suhteessa Corazzan (2016) dynaamiseen luovuuden määritelmään.
Kaikki tutkittavat ovat luovia toimijoita, koska he kokevat luovuutta työssään. Luovien toimijoiden luova potentiaali on erilaista, koska heillä on erilaisia resursseja toimia luovasti. Näitä ovat itselle ominaiset luovat ilmaisutavat, eri ammattiroolien hyödyntäminen tutkijan työssä ja yhteisöllinen luovuus. Luovaan potentiaaliin liitetään myös luovuuteen liitettäviä ominaisuuksia kuten synestesia, intuitio, rohkeus ja herkkyys. Kaikki tutkijat kokevat flow:ta, joka ei ole kokemuksena samanlaista tavoitteellista luovaa toimintaa kuin luova prosessi. Vaikka flow:n positiiviset vaikutukset lisäävät luovien toimijoiden luovaa potentiaalia, sillä on myös luovaa toimijuutta heikentäviä vaikutuksia. Vaikka luovat prosessit ovat yksilöllisiä, niissä on yhteisiä piirteitä, kuten itsenäisessä työskentelyssä koettu asioiden yhdistely ja yhteisöllisessä työskentelyssä tutkittavien kanssa yhteistyöhön pyrkiminen. Tutkittavien kokemuksissa työympäristö tukee luovuutta, joka kehittää tutkittavien luovaa potentiaalia ja luovaa toimijuutta.
Yliopistotyön muutoksen vaikutukset luovuuteen koetaan välillisinä ja suorina. Työolosuhteiden heikentyminen on heikentänyt luovuudelle tarjottavia resursseja. Esimerkiksi tutkimustyön kaventuminen ja määräaikaiset työsopimukset vaikuttavat välillisesti negatiivisesti luovuuteen. Välillisesti positiivisesti vaikuttavia tekijöitä luovuuteen ovat vakituinen työsuhde ja rahoituksen saaminen tutkimukselle. Yliopistotyön muutoksen seurauksen suoria vaikutuksia ovat yhteisöllinen ja välinearvoinen luovuus. Heikentyneissä työolosuhteissa luovuutta suojaavina tekijöinä koetaan henkinen työ ja työyhteisön tuki luovuudessa. Vaikka muutoksilla on vaikutuksia luovuuteen, tutkijat kokevat voivansa käyttää luovuutta työssään.