Pois pilvestä: Tekoälyn aineellisuuksia ymmärtämässä

Abstract

Lähestyn teoreettisessa tutkielmassani tekoälyä materiaalisen mediatutkimuksen lähtökohdista ja kohdentamalla huomioni tekoälyteknologian teknorakenteisiin, joiden aineellisuus usein otetaan annettuna sekä alan tutkimuksessa että esimerkiksi journalistisessa julkisuudessa. Tutkielmassani pohdin, miten aineettomuuden illuusiota tuotetaan ja ylläpidetään retorisesti tekoälyä ympäröivässä yhteiskunnallisessa keskustelussa, minkälaisia materiaalisia infrastruktuureja tämä aineettomuuden illuusio peittää ja minkälaisia ympäristövaikutuksia näillä materiaalisilla kytköksillä on.

Materiaalinen mediatutkimus tutkielmani lähtökohtana avaa mahdollisuuksia suunnata huomio niin mediasisältöjen kuin niiden tuottamisen ja välittämisen mahdollistavan teknologian konkreettisiin aineellisuuksiin. Digitaalinen teknologia kaiken kaikkiaan on materiaalisille mediatutkijoille antoisa tutkimuskohde, sillä esimerkiksi internetyhteydet tarvitsevat toimiakseen ja kehittyäkseen valtavan globaalin infrastruktuurin. Kartoitan tekoälyn materiaalisia ulottuvuuksia ja kytköksiä aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta, ja käsittelen sitten joitakin niistä lähemmin mediatutkija Sy Taffelin poliittista mediaekologiaa hyödyntäen. Tekoälyteknologian materiaalisia infrastruktuureja ja aineellisia ulottuvuuksia valotan tekoälytutkija Kate Crawfordin työstä ponnistaen mutta myös muuta tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen. Eriytän tekoälylle neljä materiaalisesti kytköksistä ulottuvuutta, jotka ovat aineettomuuden harhan diskurssi, pilven infrastruktuuri, tekoälyn tarvitsemat luonnonmateriaalit ja digitaalinen työ.

Tekoälyn materiaalisuuksien lähemmässä tarkastelussa hyödynnän Taffelin poliittisessa mediaekologiassaan esittämää teoreettis-metodologista sisällön, koodin ja laitteiston kolmijäsennystä. Sisältö, koodi ja laitteisto rakentuvat lukuisista toisiinsa kietoutuneista ja toisiinsa vastavuoroisesti vaikuttavista osatekijöistä sekä oman tasonsa sisällä että kolmen muun tason dynaamisessa kokonaisuudessa.

Lopputulemana totean, että eriyttämäni tekoälyn materiaalisuudet ovat vahvasti kietoutuneita ympäristöön ja ihmisiin. Infrastruktuurien ja laitteistojen tarvitsemat luonnonmateriaalit ja tekoälyn kehittämiseen sekä koulutustehtäviin tarvittava ihmistyö ovat paitsi eettisesti monimutkaisia myös poliittisesti latautuneita.