Valta- ja riippuvuussuhteet kestävän toimitusketjun luomisessa

Abstract

Liiketoiminnan kestävyyden noustessa yhä suuremmaksi teemaksi yritysten strategiassa ja liiketoimintamallissa sen tutkimusta eri näkökulmista täytyy tehdä. Toimitusketjun merkityksen lisääntyessä yrityksille kestävyyden tarkastelu täytyy myös ulottaa koko toimitusketjuun kattavaksi. Valtasuhteet ovat läsnä kaikissa yritysten välisissä suhteissa ja ohjaavat yhteistyötä merkittävästi. Koska toimitusketjun sisäinen yhteistyö on merkittävää sen kestävyyden edistämisessä, valtasuhteiden ja kestävyyden yhteyden ymmärtäminen on tärkeää. Tämän kandidaattityön idea lähti vallan ja riippuvuuden yhteyksien etsimisestä toimitusketjun kestävyyteen liittyen. Työn tavoitteena on löytää otollisia olosuhteita yritysten välisille suhteille kestävyyden näkökulmasta sekä toimintatapoja, miten kestävyyttä voidaan edistää erilaisissa valtasuhteissa. Työn pohjaksi on valittu aiheen tutkimuksessa yleisesti käytetty RDT, joka tarjoaa työkaluja yritysten välisten suhteiden tarkasteluun vallan ja riippuvuuden näkökulmasta. Työn tulokset osoittavat, että toimitusketjun kestävyys on vahvasti yhteydessä yritysten välisiin valta- ja riippuvuussuhteisiin. Keskinäinen riippuvuus on todettu edistävän kestävyyttä, sillä se luo ihanteelliset olosuhteet tiiviille yhteistyölle, jossa kestävyysinnovaatiota voi tapahtua ja suurempia kestävyysinvestointeja voidaan tehdä yhdessä. Epätasaisessa valtatilanteessa vahvemmat yritykset kykenevät edistämään toimitusketjunsa kestävyyttä toimitusketjun hallinnalla. Havaintoja on myös ostajan vallan olevan parempaa toimitusketjun kestävyyden kannalta sen aiheuttaman kerrannaisvaikutuksen seurauksena. Kestävän toimitusketjun hallinnassa tulisi ottaa huomioon vallankäytön vaikutukset yhteistyösuhteeseen, ja valita erilaisia hallintamekanismeja tilannekohtaisesti välttämällä pakottavia keinoja, jotka heikentävät yhteistyösuhdetta. Tulokset osoittavat myös riippuvuuksien hallinnan olevan keino tukea kestävyyttä toimitusketjussa. Liika riippuvuus muista yrityksistä voi olla esteenä kestävyyden edistämiselle. Toisaalta myös keskinäisen riippuvuuden lisääminen tiiviitä strategisia suhteita luomalla voi johtaa parempiin olosuhteisiin kestävyyden kannalta. Yrityksillä voi kuitenkin olla motiiveja välttää tiivistä yhteistyötä suuren valtaeron suhteissa, jolloin kestävyys riippuu pitkälti vaikutusvaltaisemman yrityksen toiminnasta kestävyyden ohjauksessa. Työn tulosten perusteella ei kuitenkaan ole aina täysin yksiselitteistä, että mitkä toimet ovat toimitusketjun kestävyyden kannalta parhaat jokaisessa tilanteessa, vaan yritysten väliset suhteet ja yritysten erilaiset motiivit ovat moninaisia ja vaikuttavat vallan ja kestävyyden dynamiikkaan. Tämän takia yksiselitteisiä toimintaohjeita ei tämän työn perusteella voi luoda, ja yritysten välisiä suhteita sekä valtasuhteiden vaikutuksia kestävyyteen tulisi tutkia vielä lisää.