Pelillistämisen hyödyt ja käyttö alakouluopetuksessa

Abstract

Oppiminen on muuttunut merkittävästi digitaalisen teknologian kehityksen myötä, ja perinteisten opetusmenetelmien rinnalle on noussut uusia, oppimista tukevia lähestymistapoja. Yksi viime vuosina suosiotaan kasvattanut menetelmä on pelillistäminen, jossa opetusta tuetaan hyödyntämällä peleistä tuttuja elementtejä. Pelillistäminen on erityisen tehokas keino lisätä oppimismotivaatiota, erityisesti silloin, kun perinteinen luokkahuoneopetus ei riittävästi innosta oppilaita.

Tyypillisiä opetuksessa käytettyjä pelillistämisen elementtejä ovat muun muassa pisteet, palkinnot, tulostaulukot, merkit ja palaute. Pelillisiä elementtejä voidaan jäsentää useilla eri tavoilla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sekä pelielementtien taksonomiaa että Octalysisviitekehystä. Pelielementtien taksonomia perustuu oppimiskontekstiin, ja siinä elementit jaotellaan viiteen ulottuvuuteen: suoritus ja mittaus, ekologinen, sosiaalinen, persoonallinen ja fiktiivinen. Octalysis puolestaan jakaa pelillistämisen elementit kahdeksaan ydinmotivaattoriin, jotka ohjaavat ihmisen käyttäytymistä ja motivaatiota.

Pelillistäminen tukee oppimista lisäämällä oppilaiden motivaatiota, sitoutumista ja oppimistuloksia. Motivaatio on keskeinen tekijä oppimisessa, ja se voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Pelillisten elementtien käyttö opetuksessa voi vahvistaa molempia motivaation muotoja ja tätä kautta parantaa oppimistuloksia.

Pelillistämistä voidaan hyödyntää alakouluopetuksessa sekä ei-digitaalisesti että digitaalisesti. Sitä voidaan soveltaa kolmella tavalla: lisäämällä opetukseen pelielementtejä, yhdistämällä pelimekaniikkoja opetussisältöön sekä käyttämällä digitaalisia oppimispelejä. Suomessa opetuksessa käytetään jo useita pelillistettyjä sovelluksia, kuten kyselypohjaiset pelit Kahoot ja Quizizz sekä simulaatiopohjainen Yrityskylä.