Porukalla parempi vai mennäänkö metsään : katsaus yhteistoiminnalliseen tiedonhankintaan

Abstract

Tässä tutkielmassa perehdytään yhteistoiminnalliseen tiedonhankintaan. Maailmamme on muuttunut informaatiokeskeisemmäksi niin työ- kuin vapaa-ajalla. Samaan aikaan tiimityöstä on tullut yhä tärkeämpi osa työorganisaatioiden toimintaa. Mielikuva tiedonhankinnasta yksilön toimintana onkin vanhentunut, sillä yhä useammin uusia tiedonhankinnan tehtäviä ja ongelmia ratkaisee ryhmä. Tämän vuoksi on tärkeää perehtyä yhteistoiminnan erityispiirteisiin erilaisissa tilanteissa. Mitä paremmin ymmärrämme prosessin luonnetta, sitä parempia tuloksia on mahdollista saavuttaa. Erilaiset tiedonhankinnan menetelmät palvelevat erilaisia tilanteita ja on syytä oppia tunnistamaan kontekstin merkitys ja sen vaikutus prosessin kulkuun.

Tutkielma toteutetaan kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Sitä kehystetään käymällä läpi aiempaa tutkimusta, minkä jälkeen selvitetään keskeiset käsitteet liittyen tiedonhankintaan. Tutkielmassa tarkastellaan, miten yhteistoiminnallinen tiedonhankinta on määritelty. Lisäksi selvitetään miten ryhmän jakama yhteinen avokonttori ja ryhmän dynamiikka vaikuttavat tiedonhankinnan prosessiin. Tutkielma perustuu vertaisarvioituihin tieteellisiin artikkeleihin. Lisäksi lähteinä on käytetty informaatiotutkimuksen väitöskirjaa sekä opetusteosta.

Yhteistoiminnallinen tiedonhankinta on käsitteenä vieläkin hieman jakautunut eikä selvää yhtä määritelmää löydy. Tässä tutkielmassa on kuitenkin pyritty luomaan yhtenäinen kuva informaatioalan eri tutkijoiden määritelmien avulla. Eri käsitteistä huolimatta ajatukset tutkimusten taustalla paljastuvat usein samansuuntaisiksi. Tutkimustulokset paljastavat myös, että tiedonhankinnalla on merkittävä spatiaalinen ulottuvuus, ja prosessiin vaikuttaa se, minkälaisessa tilassa ryhmä toimii. Tiedonhankinnan prosessi ja lopputulos vaihtelevat sen mukaan työskenteleekö ryhmä yhteisessä tilassa vai erillään toisistaan. Tila myös määrittää omalta osaltaan ryhmän dynamiikan muodostumista, vaikkei olekaan ainoa tekijä. Yhteinen tila lähentää ryhmää ja helpottaa kommunikaatiota, mutta mahdollistaa samalla kaikenlaisten affektien leviämisen. Yhteinen tila helpottaa tutustumista, ja tuttuus tuo luottamusta ja selkeyttää prosessia. Toisaalta eri persoonien törmäys ja konfliktien mahdollisuus kasvaa. Tulevaisuudessa onkin syytä miettiä, millaisiin tiedonhankinnan tilanteisiin sopii lähi- tai etätyöskentely, ja millaista dynamiikkaa projektiin kaivataan.