”Jos haluaa kasvattaa ihmisiä, niin tule ensin kasvamaan ihmisenä” : Kokemuksia opettajuuden kehittymisestä ainejärjestötoiminnassa

Abstract

Muuttuvat työelämän vaatimukset aiheuttavat epävarmuutta ja vaativat opiskelijoita keräämään monipuolisesti erilaisia työelämäntaitoja. Työelämässä korostuu tiedon lisäksi niin yhteistyö, vuorovaikutus- ja delegointitaidot kuin kyky tehdä nopeita päätöksiä ja kestää painetta. On selvää ettei opettajankoulutus pysty antamaan kaikkia opettajan työssä tarvittavia taitoja ja tietoja. Tällaisia niin sanottuja geneerisiä taitoja kuitenkin usein syntyy järjestötoiminnan sivutuotteena. Ainejärjestötoiminnan voidaan siis katsoa olevan nonformaalia oppimista. Tämän Pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli ymmärtää opiskelijoiden kokemuksia siitä, miten ainejärjestötoiminta oli kehittänyt omaa opettajuutta sekä kokivatko opiskelijat ainejärjestötoiminnan vahvistaneen heidän halua opettajaksi vai suuntasiko nämä kokemukset heitä muille urapoluille. Tutkielman aineisto kerättiin ryhmäkeskustelulla yhdeksältä opettajaopiskelijalta ja/tai juuri opettajaksi valmistuneelta. Haastatteluissa hyödynnettiin ZOOM-sovellusta ja ne toteutettiin syksyllä 2024. Tutkielman metodologiseksi lähtökohdaksi valikoitui hermeneuttis-fenomenologinen lähestymistapa. Aineiston analyysissä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistosta nousi esiin neljä pääkategoriaa: syyt ainejärjestötoimintaan lähtemiselle, ainejärjestötoiminnasta kerätyt taidot ja oma kasvu, ainejärjestötoiminnan vaikutus urahaaveisiin sekä ainejärjestötoiminnan merkityksellisyys. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että opiskelijat kokivat järjestötoiminnan kehittäneen opettajuutta antamalla erilaisia työelämätaitoja ja ennen kaikkea uskoa omiin kykyihin. Järjestötoiminta oli tuonut tunteen yhteenkuuluvuudesta opettajaopiskelijayhteisöön sekä kasvatusalalle. Järjestötoiminnan ei kuitenkaan koettu suuresti vaikuttaneen omiin urasuunnitelmiin. Tutkielman perusteella voidaan myös todeta järjestötoiminnassa tapahtuman paljonkin nonformaalia oppimista. Tästä syystä koen, että järjestötoiminta tulisi tunnistaa yliopistojen koulutuspoliittisissa tavoitteissa suuremmin.

The changing demands of working life cause uncertainty and require students to acquire a wide range of work-related skills. In addition to knowledge, the world of work demands collaboration, communication and delegation skills, as well as the ability to make quick decisions and cope with pressure. Teacher training cannot provide all the skills and knowledge required in a teaching profession. However, these so-called generic skills often emerge as a by-product of organisational activities. The activities of subject organisations can therefore be regarded as a form of non-formal learning. The aim of this thesis was to understand students' experiences of how their own development as teachers had been shaped by subject organisation activities and whether student felt that these activities had strengthened their desire to become teachers or whether they had directed them towards other career paths. The data for the study was collected through group discussion with nine student teachers and/or recent teacher graduates. The interviews were conducted in the autumn of 2024 using the ZOOM application. The methodological approach chosen for the study was a hermeneutic-phenomenological approach. Data analysis was based on a data-driven content analysis. Four main themes emerged from the material: the reasons for joining the subject organisation, the skills and personal growth gained from the subject organisation, the impact of subject organisation activities on career aspirations and the significance of subject organisation activities. The results of the study show that students perceived the involvement in the organisation as a way of developing their teaching skills by providing them with a range of work-life skills and, above all, a belief in their own abilities. It had brought a sense of belonging to the student teacher community and to the field of education. However, they did not feel that their own career plans had been greatly influenced by their organisational activities. The study also found that a great deal of non-formal learning took place in the context of the organisation. For this reason, I feel that organisational activities should be given greater recognition in the educational policies of universities.