Biologiset lääkkeet eosinofiilisissä sairauksissa

Abstract

Monoklonaalisia vasta-aineita on tutkittu ja käytetään eosinofiilisen astman, kroonisen polypoottisen rinosinuiitin, atooppisen ekseeman, kroonisen spontaanin urtikarian, eosinofiilisen granulomatoottisen polyangiitin (EGPA) sekä hypereosinofiilisen oireyhtymän hoidossa glukokortikoidien ohella tai niiden sijaan. Interleukiini 5:n (IL-5) vaikutusta estäviä ja eosinofiilien tuotantoa vähentäviä sekä eosinofiilien ja basofiilien elinikää lyhentäviä monoklonaalisia vasta-aineita ovat mepolitsumabi, reslitsumabi ja benralitsumabi. Dupilumabi estää IL-4- ja IL-13-signalointia, tralokinumabi on monoklonaalinen IL-13-vasta-aine ja omalitsumabi IgE-vasta-aine. Viimeisin käyttöaiheen saanut astman hoitoon tarkoitettu biologinen lääke on tetsepelumabi, joka tehoaa sekä eosinofiiliseen että ei-eosinofiiliseen astmaan.