Majoitustoiminnan ja kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisen rajapinta lyhytaikaisessa vuokraustoiminnassa

Abstract

Arvonlisäverolaissa verottomaksi säädetyn kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisen ja verolliseksi säädetyn majoitustoiminnan väliseen rajanvetoon liittyy tulkintaongelmia, jotka ovat korostuneet etenkin erilaisten asumis- ja majoitusmuotojen lisääntyessä. Verollisen majoitustoiminnan tunnuspiirteisiin liittyy tulkinnanvaraisuutta, jonka lisäksi toimintaan sovelletaan alennettua 14 prosentin verokantaa. Tulkinnanvaraisuutta korostaa se, että verottomaksi säädetyssä vakituisessa asumisessa on ollut nähtävissä verollisen majoitustoiminnan piirteitä. Keskeisenä erottelukriteerinä rajauksen tekemisessä verottoman ja verollisen toiminnan välillä pidetään vuokrasuhteen kestoa, ja lyhytaikainen vuokraus onkin tyypillisesti ollut yksi verollisen majoitustoiminnan tunnuspiirre. Laki ei kuitenkaan tunne lyhytaikaisuuden käsitettä eikä sen ajalliseen määrittelyyn ole myöskään otettu suoranaisesti kantaa esimerkiksi kansallisessa oikeuskäytännössä. Tutkielman tarkoituksena on siten selvittää, millaisia ominaispiirteitä liittyy sellaiseen majoitustoimintaan, johon voidaan soveltaa alennettua 14 prosentin verokantaa ja miten lyhytaikaisuus on määritelty vuokraustoiminnassa.

Tutkielmassa pyritään vastaamaan avoimiin laintulkintatilanteisiin, jonka vuoksi tutkimusmetodiksi on valittu lainoppi. Tutkielmassa keskeisiä lähteitä ovat lait, lakien esityöt, oikeuskäytäntö, keskusverolautakunnan antamat ennakkoratkaisut sekä oikeuskirjallisuus. Oikeuskirjallisuuslähteinä on käytetty erityisesti Verohallinnon arvonlisäverollisen majoitustoiminnan syventävää vero-ohjetta sekä arvonlisäverotuksen yleisteoksia.

Tutkimustulokset osoittavat, että verollisesta majoitustoiminnasta voidaan tunnistaa tiettyjä ominaispiirteitä, mutta toiminnan katsominen verolliseksi edellyttää kuitenkin tapauskohtaista arviointia. Erityisenä, vaikkei täysin ehdottomana, verollisuuden kriteerinä voidaan pitää sitä, että majoittumiseen tarjotut tilat ovat valmiiksi kalustettuja. Muina keskeisinä ominaispiirteinä voidaan mainita yksityisoikeudellisten lakien soveltaminen majoitustoimintaan sekä oheisluovutusten tarjoaminen majoituksen yhteydessä. Majoituspalvelun sisällön ohella myös toiminnan liiketoiminnallisille piirteille tulee antaa merkitystä toiminnan luonnetta arvioitaessa. Tällöin korostuvat erityisesti majoitustoiminnassa käytettävien tilojen määrä, tiloihin kohdistuvan yksityiskäytön sekä vastikkeettomien luovutusten osuus sekä toiminnan taloudellinen laajuus. Alennetun verokannan soveltamiseen liittyen tutkielmassa havaittiin, että lainsäädäntö jättää sen soveltamiseen jokseenkin tulkinnanvaraisuutta. Toisaalta tulkinnanvaraisuutta ei havaittu lainsoveltamistilanteissa, kuten oikeuskäytäntöä tai keskusverolautakunnan ratkaisukäytäntöä tarkastellessa. Tutkimustulosten mukaan verotuksen neutraalisuuden toteutumisen turvaaminen korostuu niin toiminnan luonteen tulkinnassa kuin alennetun verokannan soveltamisessakin.

Tutkielmassa lyhytaikaisuuden määritelmälle löydettiin useampia puolen vuoden sisällä olevia määritelmiä. Lopulta tutkielmassa kuitenkin todettiin, että tutkimustulosten perusteella lyhytaikaisena vuokrauksena voidaan pitää enintään puoli vuotta kestävää vuokrausta. Lisäksi tutkielmassa ehdotettiin uusia tulkintaperusteita lyhytaikaisuuden arvioimiseksi.