Muuttuvien kestävyysraportointivaatimusten vaikutus sijoittajien näkemyksiin pk-yrityksistä sijoituskohteina : CSRD-direktiivi

Abstract

Euroopan unionin tavoite luoda kestävämpi talous muuttaa organisaatioiden laskentatoimea tulevina vuosina merkittävästi. Yksi ajankohtainen muutos on CSRD-direktiivin voimaantulo tänä vuonna 2024. Direktiivi muuttaa organisaatioiden kestävyysraportointia, kun raportointi tulee tehdä direktiivissä määritellyn viitekehyksen mukaan. Lisäksi direktiivin vaikutuspiiriin astuu entistä enemmän yrityksiä, kuten pienet ja keskisuuret yhtiöt. Yhtenäistävän raportoinnin yhtenä tarkoituksena on tarjota sijoittajille entistä enemmän informaatiota. Direktiivin myötä kestävyysraportit varmennetaan, minkä tulisi lisätä kestävyysraporttien informaation luotettavuutta. Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten sijoittajat kokevat kestävyysraporteista saatavan informaation hyödyttävän heidän päätöksentekoaan sekä mitä hyötyjä tai haittoja kestävyysraportoinnista heidän mielestään on. Lisäksi tutkitaan, onko kestävyysraporteista saatava lisäinformaatio oikeasti sijoittajille merkityksellistä ja arvottavatko he tätä informaatiota. Sijoittajille tarjoutuvaa lisäinformaatiota tarkastellaan pienten ja keskisuurten yhtiöiden näkökulmasta, sillä pk-yrityksissä muutos on huomattavampi kuin suurilla organisaatioilla.

Sijoittajat ovat lähtökohtaisesti arvostaneet yritysten tilinpäätösinformaatiota sijoituspäätöksissään. Aikaisempien tutkimusten mukaan sijoittajat ovat alkaneet vaatia kestävyysraportteja entistä enemmän, sillä sijoittajat ovat huomanneet kestävyysraporttien tarjoaman informaation hyödyt. Nyt muuttuvan lainsäädännön myötä sijoittajille tarjotaan entistä enemmän informaatiota. Tätä tukee myös se, että moni tutkimus on huomannut kestävyysraportoinnin parantaneen yritysten suorituskykyä, jolla on välillinen vaikutus myös sijoittajien vaatimaan tuotto-odotukseen ja arvon luontiin. Pk-yritysten osalta on huomattu samanlaisia tuloksia, vaikkakin pk-yritykset eivät ole lähtökohtaisesti raportoineet kestävyydestään yhtä kattavasti kuin suuryritykset.

Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahta rahoitusalalla työskentelevää henkilöä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla lokakuun alkupuolella. Empiirisen aineiston analyysimenetelmänä toimi sisällönanalyysi. Aineistonanalyysi vaiheessa aineisto teemoiteltiin ja sieltä löytyneistä toistuvista kohdista pystyttiin luomaan tutkimuksen pääteema-alueet. Näitä pääteema-alueita ja tutkimuksen teoriataustaa yhteensovittamalla saatiin luotua tutkimuksen johtopäätökset ja yhteenveto.

Aineistosta löydetyt havainnot tukevat aikaisempaa tutkimusta sijoittajien päätöksentekoon vaikuttavista tekijöistä sekä kestävyysraportoinnin merkityksestä sijoittajille, mutta eroavia tuloksia löydettiin. Tärkeimpänä löydöksenä huomattiin, että sijoittajat arvottavat kestävyysraportointi-informaatiota vain pitkäntähtäimen sijoituspäätöksissä. Lisäksi sijoittajat kokevat CSRD-direktiivin ylimääräisenä raportointina perinteisten tilinpäätösinformaatioiden lomassa, eikä niinkään auttavan yritystä parantamaan suorituskykyään, ja näin ollen eivät koe sen auttavan sijoittajiakaan välillisesti arvioimaan yrityksen kasvupotentiaalia. Sijoittajat kuitenkin näkevät kestävyysraportoinnilla vahvuuksia, kuten yrityksen kyky havaita riskejä, joten tulokset ovat hieman ristiriitaisia. CSRD-direktiivi on vielä pk-yritysten osalta alkuvaiheessa ja voi muuttua ennen kuin se tulee pk-yrityksille pakollisen raportointivaatimusten piiriin.