"Planning is everything; plans are nothing": Kunnan valmiusjohtoryhmän toiminta kriisijohtamisen näkökulmasta

Abstract

Kyky varautua ja vastata kriiseihin on kunnille elintärkeää ja kuntien turvallisuuden hallinnan käytännöt ovat jatkuvan kehittämisen tarpeessa. Kriisijohtaminen on nähty suomalaisella kuntakentällä perinteisesti institutionaalisena valmiuslakiin perustuvana toimintana. Tutkimuksen tarkoituksena on täydentää tätä vallitsevaa käsitystä tarkastelemalla, kuinka kunnan kriisijohtaminen ilmenee valmiusjohtoryhmän toiminnassa erilaisilla vuorovaikutuksellisilla ja ajallisilla ulottuvuuksilla. Tutkimustehtävä kiteytyy näin ollen kysymykseen: ”millä tavoin kunnan valmiusjohtoryhmän toiminta ilmenee kriisijohtamisen näkökulmasta? Valmiusjohtoryhmän toimintaa tarkastellaan tutkimuksessa operatiivisen ja poliittis-symbolisen kriisijohtamisen sekä kriisin elinkaaren muodostaman viitekehyksen kautta. Tarkoituksena on siis tutkia, kuinka valmiusjohtoryhmä toimii sekä organisaation sisäisissä rakenteissa että ulkoisissa verkostoissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten kunnan kriisijohtaminen näyttäytyy ajallisesti varautumisen, reaktion ja oppimisen vaiheissa. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena keskisuuressa suomalaisessa kunnassa. Aineisto on kerätty puolistrukturoidun haastattelun menetelmin kolmelta kohdekunnan valmiusjohtoryhmään kuuluvalta viranhaltijalta. Haastattelukysymysten avulla selvitettiin tutkittavien kokemuksia ja käsityksiä valmiusjohtoryhmän toiminnasta. Aineiston pohjalta toteutettiin analyysi teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmiä noudattaen. Tutkimustuloksissa muodostui viisi kunnan valmiusjohtoryhmän toimintaa ilmentävää pääluokkaa. Valmiusjohtoryhmän operatiivista kriisijohtamista selittäviksi luokiksi muodostuivat resilientti organisaatiorakenne sekä kriisijohtamisjärjestelmä. Poliittis-symbolista kriisijohtamista edustaa tutkimustuloksissa puolestaan sidosryhmäyhteistyön pääluokka. Lisäksi aineistosta nousi molempia kriisijohtamisen perspektiivejä integroivat kriisiin mukautumisen sekä tiedolla johtamisen käsitteet. Tulokset osoittavat valmiusjohtoryhmän toimivan moniulotteisesti kriisin elinkaaren eri vaiheissa sekä kunnan omissa organisaatiorakenteissa että vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa. Tutkimuksessa havaittiin, että kunnan kriisijohtaminen on jatkuva prosessi, jossa varautuminen, reaktio ja oppiminen näkyvät erilaisina toimenpiteinä ja kehittämisenä. Lisäksi vahvistui käsitys siitä, kuinka normaaliolojen johtamisjärjestelmä ja viranhaltijoiden roolit toimivat pohjana myös poikkeusoloissa. Tutkimuksessa tunnistettiin myös, että jatkotutkimukselle olisi hyödyllistä tarkastella syvemmin sisäisen ja ulkoisen kriisijohtamisen näkökulmien integraatiota, erityisesti varautumisen ja oppimisen vaiheissa. Lisäksi kuntajohdon kriisikäsityksen vaikutusta päätöksentekoon ja sidosryhmien arviointeihin kriisin jälkeen tulisi tutkia laajemmin.