Rauhanvälittäjän vuorovaikutusosaaminen

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan rauhanvälittäjän vuorovaikutusosaamista sekä sitä, minkälainen merkitys rauhanvälittäjän vuorovaikutusosaamisella on kestävää rauhaa konfliktissa rakennettaessa. Vuorovaikutusosaamisen tutkimuksella on pitkät perinteet, jotka juontuvat viestinnän tutkimus-alan synnyinsijoille antiikin Kreikkaan ja retoriikan akateemiseen oppiin asti. Tämä tutkielma asettuu pitkän viestinnän tutkimusperinteen jatkoksi, tarjoten kuitenkin ainutlaatuista ja uutta näkökulmaa rauhanvälityksen kontekstissa. Vaikka niin vuorovaikutusosaamista kuin rauhanvälitystä on tutkittu erikseen runsaasti, näitä kahta teemaa suoraan linkittävää tutkimusta ei olla aiemmin tiettävästi tehty.

Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa rauhanvälittäjää, rauhanvälityksen prosesseissa mukana olleita henkilöitä ja muita rauhanvälityksen alan asiantuntijoita. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä, jolloin aineistosta oli mahdollista tunnistaa sekä eritellä keskeisimmät teemat.

Rauhanvälittäjän vuorovaikutusosaamista käsitellään tutkielman tuloksissa aineistosta tunnistettujen olennaisimpien osa-alueiden kautta: rauhanvälittäjän henkilö ja henkilökohtaiset ominaisuudet, luottamuksen rakentaminen, kuunteleminen, fasilitointi sekä viestinnän hallinta. Näistä kuunteleminen nimettiin tärkeimmäksi yksittäiseksi rauhanvälittäjän vuorovaikutusosaamisen osa-alueeksi. Lisäksi läpileikkaavana teemana nousee esiin rauhanvälittäjän vuorovaikutusosaamisen eettinen ulottuvuus, jolloin rauhanvälittäjä toimii oikeudenmukaisesti, rehellisesti, avoimesti ja puolueettomasti. Lopuksi pohdintaosiossa tarjotaan rauhanvälittäjän vuorovaikutusosaamisen käsitteelle määritelmä, jota ei ole aiemmassa tutkimuksessa tehty. Tulosten perusteella rauhanvälittäjän vuorovaikutusosaaminen nähdään välineenä saavuttaa kestävä rauha, mutta samanaikaisesti tiedostetaan rauhanvälityksen kokonaisuudessaan olevan ihmisten välistä vuorovaikutusta.