Voiko hakukone pelastaa maapallon? : Poliittisen mediaekologian tulokulma Ecosiaan teknokapitalistisen hakukonelogiikan haastajana
Savila, Joni (2024)
Savila, Joni
2024
Media, kulttuuri ja yhteiskunta -maisteriohjelma - Master's Programme in Media, Culture and Society
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-11-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202411059905
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202411059905
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani hakukoneyritys Ecosian suhdetta ihmisten ja muiden elollisten elämään maapallon elonkehällä. Vaihtoehtona hakukonejäteille esittäytyvä Ecosia väittää toimivansa ympäristön hyväksi, mutta se tekee tämän teknokapitalistisen markkinalogiikan sisällä. Aihe vaatii kriittistä tarkastelua, sillä globaalin teknokapitalistisen järjestelmän vaikutukset maapallon ekologiseen tilaan ovat tunnetusti hyvin kielteisiä. Tutkielmassani haluan selvittää,millainen (osa)ratkaisu maailmanlaajuisiin ympäristökriiseihin Ecosian kaltainen hakukoneyritys voisi mahdollisesti olla. Tarkasteluni lähtökohtana toimii materiaalinen mediatutkimus, jonka kiinnepisteinä käytän Grant Bollmerin (2019) ja Holger Pötzschin (2017) teoretisointeja. Tarkempi viitekehykseni perustuu Sy Taffelin (2019) poliittiseen mediaekologiaan, jossa erotetun kolmen ”mittakaavan” – sisällön, koodin ja laitteiston – kautta Ecosian toiminnan voi suhteuttaa hedelmällisesti sekä teknokapitalistiseen järjestelmään että ympäristön ja siitä riippuvaisten elollisten tilaan.
Tutkielmani kivijalka on teoreettinen kirjallisuuskatsaus, jonka rakennan Bollmerin, Pötzschin ja Taffelin tarkastelujen varaan. Lisäksi käytän muuta tutkimuskirjallisuutta sekä aiheeseen liittyviä artikkeleita, nettisivuja, blogeja sekä uutisia. Hahmottelen lähteideni pohjalta ensin kuvan internetin materiaalisesta infrastruktuurista, joka mahdollistaa Ecosian hakukoneenkin toiminnan. Sen jälkeen kuvaan internetin hakukoneiden toimintaperiaatteet ja käsittelen Ecosiaa vielä tarkemmin erikseen. Omassa pääluvussaan valotan Taffelin poliittisen mediaekologian periaatteita ja pohdin hänen lähestymistapansa mahdollisuuksia toimia teoreettisena apuvälineenä Ecosian tarkastelussa. Tutkielman loppuosa keskittyy Ecosian tarkasteluun poliittisen mediaekologian tulokulmasta sekä jatkotutkimuksen suuntiin.
Taffelin kirjan pohjalta rakennan poliittisen mediaekologian ohjeistuksen (PME-ohje), jota seuraamalla etenen kohti tutkielmani loppuarviota. Tarkasteluni perusteella hakukoneyritys Ecosian toiminnan voi sanoa olevan potentiaalinen lisäajan antaja maapallon elonkehän pelastamisessa. Tämä kuitenkin edellyttää Ecosian hakukoneen suosion selvää laajentumista nykyisestä, mikä tuottaa syvällisen ekologisen ristiriidan. Käyttäjämäärän merkittävä lisäys nimittäin kasvattaisi osaltaan painetta internetin infrastruktuurin vahvistamiseen. Tämä taas vaatisi laitteistossa tarvittavien raaka-aineiden tuotannon laajentamista ja lisäisi luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä syventäen samalla siihen kietoutuvia sosiaalisia ongelmia. Päätelmäni onkin, että Ecosian toiminta on maapallon elonkehän tulevaisuuden kannalta tekohengitystä, mutta sen merkitystä ei silti pidä väheksyä. Lisäaika tarjoaisi pienen aikaikkunan, jossa olisi ainakin periaatteessa mahdollista keksiä, kehittää ja kokeilla toimintatapoja, jotka horjuttavat ekologisesti tuhoavaa teknokapitalistista logiikkaa myös käytännössä.
Tutkimukseni avaa useita jatkotutkimuksen suuntia. Ensiksikin Taffelin poliittisen mediaekologian ontoepistemologisia lähtökohtia muokkaamalla on mahdollista lähestyä teknologian suhdetta ympäröivään maailmaan uusilla tavoilla. Taffelin suhtautuminen luonnonsuojeluun ja hänen mittakaavan määrittelynsä ansaitsevat rakentavaa kritiikkiä, minkä lisäksi kompleksisuusteoriaa olisi mahdollista soveltaa häntä käytännöllisemmin osana analyysia. Mainitut muokkaukset toisivat hakukoneiden tutkimukseen lisää konkreettisuutta ja mahdollistaisivat uudenlaiset aihetta koskevat avaukset. Oma jatkotutkimuksen suuntansa olisi Ecosian julkaisemien sisältöjen tarkastelu laajemmin performatiivisen materialismin kautta, jolloin sisältöjen vaikutus maailmaan nousee polttopisteeseen. Tässä yhteydessä hakukoneyhtiön työntekijöiden haastatteleminen tarjoaisi arvokasta taustatietoa toiminnan arvopohjasta ja teknisestä kehittelystä Ecosian sisällä.
Tutkielmani kivijalka on teoreettinen kirjallisuuskatsaus, jonka rakennan Bollmerin, Pötzschin ja Taffelin tarkastelujen varaan. Lisäksi käytän muuta tutkimuskirjallisuutta sekä aiheeseen liittyviä artikkeleita, nettisivuja, blogeja sekä uutisia. Hahmottelen lähteideni pohjalta ensin kuvan internetin materiaalisesta infrastruktuurista, joka mahdollistaa Ecosian hakukoneenkin toiminnan. Sen jälkeen kuvaan internetin hakukoneiden toimintaperiaatteet ja käsittelen Ecosiaa vielä tarkemmin erikseen. Omassa pääluvussaan valotan Taffelin poliittisen mediaekologian periaatteita ja pohdin hänen lähestymistapansa mahdollisuuksia toimia teoreettisena apuvälineenä Ecosian tarkastelussa. Tutkielman loppuosa keskittyy Ecosian tarkasteluun poliittisen mediaekologian tulokulmasta sekä jatkotutkimuksen suuntiin.
Taffelin kirjan pohjalta rakennan poliittisen mediaekologian ohjeistuksen (PME-ohje), jota seuraamalla etenen kohti tutkielmani loppuarviota. Tarkasteluni perusteella hakukoneyritys Ecosian toiminnan voi sanoa olevan potentiaalinen lisäajan antaja maapallon elonkehän pelastamisessa. Tämä kuitenkin edellyttää Ecosian hakukoneen suosion selvää laajentumista nykyisestä, mikä tuottaa syvällisen ekologisen ristiriidan. Käyttäjämäärän merkittävä lisäys nimittäin kasvattaisi osaltaan painetta internetin infrastruktuurin vahvistamiseen. Tämä taas vaatisi laitteistossa tarvittavien raaka-aineiden tuotannon laajentamista ja lisäisi luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä syventäen samalla siihen kietoutuvia sosiaalisia ongelmia. Päätelmäni onkin, että Ecosian toiminta on maapallon elonkehän tulevaisuuden kannalta tekohengitystä, mutta sen merkitystä ei silti pidä väheksyä. Lisäaika tarjoaisi pienen aikaikkunan, jossa olisi ainakin periaatteessa mahdollista keksiä, kehittää ja kokeilla toimintatapoja, jotka horjuttavat ekologisesti tuhoavaa teknokapitalistista logiikkaa myös käytännössä.
Tutkimukseni avaa useita jatkotutkimuksen suuntia. Ensiksikin Taffelin poliittisen mediaekologian ontoepistemologisia lähtökohtia muokkaamalla on mahdollista lähestyä teknologian suhdetta ympäröivään maailmaan uusilla tavoilla. Taffelin suhtautuminen luonnonsuojeluun ja hänen mittakaavan määrittelynsä ansaitsevat rakentavaa kritiikkiä, minkä lisäksi kompleksisuusteoriaa olisi mahdollista soveltaa häntä käytännöllisemmin osana analyysia. Mainitut muokkaukset toisivat hakukoneiden tutkimukseen lisää konkreettisuutta ja mahdollistaisivat uudenlaiset aihetta koskevat avaukset. Oma jatkotutkimuksen suuntansa olisi Ecosian julkaisemien sisältöjen tarkastelu laajemmin performatiivisen materialismin kautta, jolloin sisältöjen vaikutus maailmaan nousee polttopisteeseen. Tässä yhteydessä hakukoneyhtiön työntekijöiden haastatteleminen tarjoaisi arvokasta taustatietoa toiminnan arvopohjasta ja teknisestä kehittelystä Ecosian sisällä.