Rakennusmateriaalien haitta-aineet ja niiden vaarallisuuden luokittelu haitta-ainekartoituksissa

Abstract

Tässä työssä tutkitaan haitta-aineiden vaarallisuuden luokittelua haitta-ainekartoituksissa. Haitta-ainekartoitukset ovat tutkimuksia, joissa selvitetään olemassa olevan rakennuksen terveydelle tai ympäristölle haitallisten aineiden määrä ja sijainti. Kansalliset ja kansainväliset julkaisut esittävät haitta-aineille useita eri pitoisuusrajoja. Tämä työ kokoaa keskeiset toimenpiteisiin velvoittavat pitoisuusrajat ja havainnollistaa haitta-ainekartoituksen tuloksien merkitystä rakennusalan hankkeeseen. Työ on tarkoitettu korjaus- tai purkuhankkeissa mukana oleville rakennusalan henkilöille tai kohderakennuksen omistajille, joilla ei ole syvää perehtyneisyyttä haitta-ainekartoituksiin tai jätteen luokitteluun. Työn tarkoituksena on luoda ymmärrys raja-arvomenetelmästä, jolla rakennusmateriaalien vaarallisuutta luokitellaan tutkimalla viime vuosina valmistuneita haitta-ainekartoitusraportteja sekä aiheeseen liittyvää lakitekstiä ja viranomaisjulkaisuja. Ensisijaisena lähdeaineistona toimivat kymmenen insinööritoimistolta saatua haitta-aineraporttia. Lisäksi tutkimuksessa on perehdytty haitta-aineita ja jätteenkäsittelyä koskeviin lakeihin, asetuksiin ja ohjeisiin sekä virallisiin tulkintalinjauksiin ja haitta-aineisiin kohdistuviin tutkimuksiin. Virallisista julkaisuista on tässä työssä rakennettu yhdessä haitta-ainekartoitusten käytännön kosketuspinnan kanssa kokoava opas haitta-ainekartoituksen ymmärtämiseen. Tämä kandidaatintyö myös avaa haitta-aineiden ominaisuuksiin perustuvaa ryhmittelyä haitta-aineryhmiin ja keskeisiä haitta-aineryhmiä koskevia linjauksia. Työn lopussa on pohdintaa raja-arvomenetelmän tavoitteista sekä menetelmän vaikutuksesta haitta-ainekartoitusten mittaustulosten vaarallisuuden luokittumiseen. Työn lopusta löytyy myös raja-arvotaulukko, johon on koottu tutkituissa haitta-ainekartoituksissa selvitetyt haitta-aineet pitoisuusrajoineen. Pitoisuusrajoista ovat korostettu ne, jotka määräävät jätteenkäsittelymenetelmistä. Työn tuloksena osoitettiin, että rakennusjätteen vaarallisuuden luokittelu haitta-ainekartoituksessa perustuu lakitekstiin, asetuksiin ja ohjeisiin. Suomessa pätevät absoluuttiset pitoisuusrajat ja käsittelyvaatimukset tulevat EU-tason yleisestä kemikaalilainsäädännöstä (CLP-asetuksesta), joka velvoittaa lain tavoin kaikkialla EU:ssa. Suomessa kuitenkin rakennusjätteenkäsittelyn toimenpiteet määräytyvät tyypillisimmin jonkin suppeamman tiettyä haitta-aineryhmää käsittelevän julkaisun perusteella, jossa maksimipitoisuusraja on säädetty matalammaksi tai toimenpidevaatimuksia on kiristetty. Monet viranomaisjulkaisut ovat tiettyä haitta-aineryhmää koskevia, sillä aineiden samankaltaisten ominaisuuksien vuoksi kannattaa niiden käsittelylle ja pitoisuusrajojen tulkinnalle asettaa yhdenmukaisia toimintatapoja. Haitta-aineryhmää yhdistävät ominaisuudet, kuten esimerkiksi voimakas biokertyvyys tai vaarallisten kuitujen vapautuminen ilmaan, näkyvät siinä, miten pitoisuusrajat ovat asetettu ja mitä määräyksiä on olemassa kyseisen haitta-aineryhmän jätteenkäsittelyyn liittyen.