Kuvatoimittajat tunnekuvaston muovaajina ja häpeän vartijoina: Miten itku vaikuttaa kuvatoimittajan tekemiin kuvavalintoihin?

Abstract

Tutkielmassa selvitetään, miten kuvatoimittajat muovaavat tekemillään kuvavalinnoilla tunteiden esittämiseen liittyvää uutiskuvastoa. Tutkielma tarkastelee, miten itku kuvatun kasvoilla vaikuttaa syntyvään kuvavalintaan. Kenen ja millainen itku koetaan soveliaaksi näyttää? Entä milloin itkun katsotaan voivan aiheuttaa häpeää kuvatulle ja kuva jätetään siksi valitsematta ja lähettämättä asiakasmedialle? Kuvatoimittajilla on valtaa tunteita esittävien visuaalisten järjestysten muodostamisessa. Kuvajournalistiset valinnat rakentavat yleisöille arkielämään omaksuttavia ohjeita siitä, mikä on suotavaa tai kartettavaa tunteiden näyttämistä. Kuvatoimittajat tekevät kuvavalintoja pitkälti intuitiivisesti, jolloin valintoihin vaikuttaa ammattitaidon lisäksi ihmisyys. Tutkielma yhdistää tunteellistuneen journalismin tutkimukseen sosiologisen näkökulman, jonka mukaan kuvatoimittajat tunnistavat kulttuurisesti jaetut tunnesäännöt, jotka määrittelevät, miten tunteita on sopivaa näyttää eri tilanteissa.

Tutkielman aineistona on Suomen suurimman kuvatoimiston, Lehtikuvan, kuvatoimittajien teemahaastattelu. Ryhmämuotoiseen haastatteluun osallistui kolme kokenutta kuvatoimittajaa. Haastattelua edelsi kahden työvuoron mittainen havainnointijakso Lehtikuvan toimituksessa. Aineiston laadullisessa sisällönanalyysissä on käytetty analyysimenetelmänä teemoittelua.

Tuloksina ilmenee, että kuvatoimittajat valitsevat kernaasti tunteikkaita kuvia, kunhan tunteen syy liittyy uutisaiheeseen. Kuvatoimittajat näkevät itkun ihmisen huonona olona, jonka voi havaita häpeälle ominaisesta elekielestä. Havaitessaan itkun kuvatoimittaja kokee tarvetta suojella kuvattua häpeältä eli jättää kuva valitsematta. Kuvatun henkilön yksityisyyden suoja vaikuttaa ratkaisevasti suojelun tarpeen arviointiin. Julkisista henkilöistä voidaan valita kuvia, joissa ilmennetään tunteita odotuksenvastaisesti, vaikka kuvatoimittajat pääasiassa suosivatkin itkun näyttämistä hallitusti. Näin kuvatoimittajat muovaavat lehtikuvien tunnekuvastoa sellaiseksi, joka suosii itkun näyttämistä kulttuurille ja tilanteelle ominaisten tunnesääntöjen mukaisesti.

Kuvatoimittajan työ perustuu syvästi inhimilliseen ihmisyyteen ja edellyttää toisen asemaan asettumista, monimutkaista tunteiden peilaamista ja moninaisten tekijöiden samanaikaista puntarointia. Tutkielma yhtäältä sanoittaa ammatillista hiljaista tietoa kuvanvalintaprosessille ominaisesta häpeältä suojelusta, toisaalta tarjoaa uudenlaisen, sosiaalisiin tunnesääntöihin perustuvan selitystavan aiemman tutkimuksen valossa intuitiiviselta ja sanallistamattomalta vaikuttavalle taidolle tehdä kuvavalintoja.